sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ruoka- ja muuta asiaa

Ensimmäistä kertaa uudella ruokavaliolla ruokaa jäi lautaselle. Tein ihan perus riisi, kasvis, kana sekoitusta chilisoosilla ja reilulla suolalla. Määrä oli aivan vakio ja nälkä kova. Puoliväliin asti ruoka maistui, mutta sitten alkoi tökkimään, vatsa täyttyi nopeampaa kuin normaalisti ja ruoka alkoi maistua jopa pahalle. Niinhän siinä kävi, että 1/4 jäi syömättä. Vaikka ajattelin, että asenteella syön kaiken, niin en pystynyt. Ruuan tökkiminen on täysin uusi juttu mulle, olen kuitenkin syönyt ohjeiden mukaista bodaus evästä jo lähes 10kk ja kertaakaan en ole "lautaselle sylkäissyt". Josko tämä oli vain tilapäinen häiriö ja loppupäivän eväkset uppoaa paremmin?!

Juttelin parin naisen kanssa joulusta ja joulunajan ruokailusta. He kertoivat miten he aikovat syödä rasiatolkulla suklaata ja ahmia jouluruokaa niin paljon, että pahaa tekee. Jouluna pitää ottaa rennosti ja nauttia elämästä. Kääriytyä peiton alle suklaan ja hyvän kirjan kanssa ja poistua sieltä vain hakeakseen lisää suklaata, ellei sitten ole valjastanut jotakuta muuta siihen hommaan.
Naiset kysyivät minultakin, että miten aion noudattaa ruokavaliota jouluna. Vastasin, että enhän mä sitä voi vielä tietää, valmentaja ei ole antanut joulua koskevia ohjeita vielä. Mutta mä olen niin tosissani tän suhteen, että oli ne ohjeet mitkä tahansa  niin aion noudattaa niitä pilkun tarkkaan. Jos valmentajani sanoo, että jouluna syödään dieetin mukaan, niin sitten se on niin. Mutta jos hän sanoo, että saan vapaasyöntipäivän, niin sitten olen enemmän hukassa. Mä en halua mitään vapaapäivää!! Mä haluan reenaa täysillä ja syödä tarkkaan joka ikinen päivä. Rakastan kuitenkin maito- ja piimäjuustoa sekä lanttulaatikkoa, että ehkä mä voisin niitä hieman ottaa?! Mutta ähkytäyteen en meinaa itseäni syödä. Vain sen verran, että tulee kylläinen ja hyvä olo.

Eilen kirjoitin, että voisin koittaa penkkiennätystä mikäli salilla olisi joku vapaaehtoinen varmistaja. No, eihän siitä mitään tullut. Varmistajia olisi ollut vaikka kuinka monta, mutta en kehdannut kysyä... Enkä ensi viikolla sitten. Tänään tein selkää ja rintaa. Sain lisättyä painojakin kivasti.

Tämän viikon jalkatreeni otti niin kovasti tuonne perseen päälle, että ajattelin jo jotain sattuneen. Venyttelin selkääni eilen ja sain hyvän hieronnan päälle, mutta kipu ei helpottanut. Valvoin kivun kanssa viime yön. Aamulla päätin koittaa parasta selkäkivun helpotusta eli kävelyä. Otin koiran hihnan päähän ja lähdin kävelemään kirpakassa talvisäässä 45min lenkin. Ja niinkuin ajattelinkin, selkäkipu jäi sille matkalle. Olen lenkkeillyt viime aikoina todella vähän. Pitänee valmentajan ohjeista poiketen ottaa kävelylenkit takaisin ohjelmistoon. Mulla on notkoselkä ja sen paras hoito on liike.

Illalla tiedossa kauneimmat joulaulut, jossa kolehdin keräys partioporukan kanssa. Isompi pikkumies lähtee mukaan. Pienempi ilmoitti, ettei hän jaksa istua kirkossa... Katsotaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti