Harjoittelen, jotta voin harjoitella

Sanomista on tullut niin monta kertaa tekniikasta, että päätin alkaa oikein harjoittelemaan harjoittelua. Tässä menossa maastavedon tekniikkaharjoittelu. Painoja naurettavat 60kg, mutta nyt harjoitellaan tekniikkaa. Sääret mustelmilla ja hanuri hellänä, joten luultavasti ainakin sinne päin?!

Selkä suorassa, hartiat takana, tanko lähellä vartaloa ja nosto jaloilla. Niinhän se paperilla menee.

Suorinjaloin maastaveto, siinäkin tekniikka kärsii tuon tuostakin, helposti lähtee hartiat ja kädet eteen ja alaselkä ottaa osumaa. Pienet 20kg käsipainot ovat hyvät tekniikkareenissä. Hyvä keskittyminen takareisiin, kädet sivuilla, hanuri takana ja hop syntyy takareidet.

Penkkipunnerrusta en ole vielä oppinut, olen kyllä kovasti koittanut opetella, mutta saan aina olkapääni kipeäksi. Olenkin nyt tehnyt rintaliikkeet lattialla. Penkkipunnerrus on mennyt mukavasti Smith laitteessa ja penkki käsipainoilla ihan lattialla jumppamaton päällä. Oman haasteensa siihen tietysti tuo painojen saaminen aloitusasentoon ja lopuksi tarvitsen jonkun iloisen kanssareenaajan auttamaan painot takaisin lattiaan. Onneksi aina on löytynyt joku avulias ihminen. Suosittelen ko liikkeitä olkapääongelmaisille, liike tuntuu rinnassa eikä ollenkaan olkapäissä.

Tänään vuorossa olkapääreeniä, perjantain voisi pyhittää lenkkeilylle ja kehonhuollolle, lauantaina selkää ja sunnuntaina alkaa uusi kierto etureisireenillä.

Kivaa torstaita kaikille, toivottaa Miina the Peto:)

Lepojakson kuulumisia

Aloitin partioharrastuksen uudelleen muutama vuosi sitten esikkoni ollessa esikouluikäinen. Halusin lapsilleni hyvän, yhteisöllisen ja monipuolisen harrastuksen. Harrastin partiota lapsena ja teininä, mutta kuten monelle nuorelle käy, harrastus jäi ja muut "tärkeämmät" asiat veivät mukanaan. Nyt olen erittäin innokas ja motivointunut partiomamma. Enkä voi kieltää ettenkö nauttisi metsässä asumisesta, kenttäruokailuista, itse tekemisestä ja elämästä kaukana nykytekniikkaa ja yhteiskunnan luomasta paineesta ja kiireestä. 

 Olin suunnitellut leirin ajaksi täyslepojakson. Musta ei ole veivaamaan kevyttä reeniä, pidän mieluummin täyslepoa kuin hinkkaan pienillä painoilla kevyttä, aerobista, palauttavaa reeniä. Ei ole mun juttu. Kun reenataan, niin reenataan täysillä, kun levätään niin silloin keskitytään olleelliseen eli lepoon. Missä muualla mieli ja ruumis lepää paremmin kuin keskellä metsää? Ei missään! Lepo ei tosin mennyt ihan putkeen, voin kertoa, että paarmojen ja hyttysten joukkoteurastusyrityksillä kului huimasti energiaa ja kaloreita. 

Leirin ensimmäinen päivä

Pelottaisko sua, jos tämmöinen metsänelijä tulis sua vastaan hämärässä metsässä? Itseäni ainakin hieman pelottaa ajatus 6 päivää metsässä asuneesta, 30 asteen helteessä paahtuneesta, hiilaripöllyisestä nälkäisestä bodarista.

Leirin purku menossa, ajatukset tulevassa treenijaksossa ja terveellisessä SUOLAISESSA ruuassa. Mähän suunnittelin lepojaksolle kevyttä proteiinipitoista evästä sisältävän ruokalistan, pakkasin mukaan säilykelihaa, tonnikalaa, ananasta, pähkinöitä, heraa ja riisikakkuja. Eväät olivat siis kunnossa. Ainoa asia, jota en tajunnut ottaa huomioon oli suola. Sää oli koko leirin ajan paahtavan kuuma, hikivesi valui noroina pitkin selkää taukoamatta. Noudatin hyvin tarkkaan ruokavaliota kolme kokonaista päivää, kunnes olo meni niin huonoksi, että makasin teltan pohjalla leposyke päälle sadan. Syöminen eikä juominen auttaneet yhtään. Pyysin esikoistani tuomaan mulle telttaan perunalastuja, juustoriisikakkuja ja vettä. Oksennusta nieleskellen sain syötyä tarjottuja herkkuja ja olo parani pikkuhiljaa. Päätin olla riskeeraamatta terveyttäni ja aloin juomaan leirillä tarjolla ollutta suolattua mehua ja syömään aivan hyväksi todettua leirievästä. Loput leiripäivät menivät mukavasti auringosta nauttien. Tästä opin, että seuraavalle leirille varaan riittävästi suolaa mukaan. Kotimatkalla pysähdyimme huoltoasemalle, kassaneidin ilme olisi ollut ikuistamisen arvoinen pyytäessäni lisäämään t-lusikallisen suolaa veteni joukkoon :D

Leirille oli pystytetty partiokauppa, josta ostin itselleni riippukeinun. Rinkkojen tyhjäämisen ja telttojen purun jälkeen vatsa täynnä hyvvää evästä päätin keskittyä oleelliseen...

Mieli ja ruumis ravittuna on hyvä aloittaa uusi ja suunnitelmallisempi reenijakso, Óle!

Lepojakso korkattu

Hieman motivaatiota kuvina ja heikonlaista poseerausyritystä.

Lepopäivä 1/6 suoritettu onnistuneesti. Pidin huolen, että yhtään ylimääräistä ei tullut liikuttua, puntattua eikä syötyä. Selkä oli mukavasti aurinkotuolissa tai auton penkissä koko päivän.

Jatketaan juttuja viikon päästä, tuskin ketään kiinnostaa lukea lepopäivien kuulumisia...

Annukin on Fitness

On niin ihanaa olla Fitness. Mun päivät on Fitness, mun ruoka on Fitness, mun treenit on Fitness jopa mun koirat ja lapset on Fitness, mun kaikki kaverit on Fitness ja jos ne ei oo ni mä vinkkaan Fitness, mun ajatukset on Fitness ja mun unet on Fitness, siis niin ihanaa FITNESS elämää.

Nyt mä kerron teille rakkaat lukijat, että Annukin on Fitness. 

Aamulla herätään pirteänä ennen kellon soittamaa, puetaan Fitness lenkkivaatteet päälle ja lähdetään reippaana tyttönä koirien kanssa aamulenkille. Siis ainakin viitenä päivänä viikossa. Fitness elämään kuuluu pitkä aamuaerobinen tyhjällä vatsalla satoi tai paistoi. Rasva palaa paremmin tyhjällä vatsalla eikä Fitness ei ole sokerista.


Aamulenkin jälkeen suihkuun ja laittaudutaan työpäivää varten. Meikkaamiseen saattaa vierähtää pitkäkin tovi, koska ollaanhan tässä Fitness. Fitness näyttää aina hyvältä.

Fitness testaa kaikki uusimmat meikit ja kauneudenhoitotuotteet ja kirjoittaa arvosteluja blogiinsa. Nyt testissä ripsiväri, iik ihana tuuheuttava ja pidentävä tuote, sen ihan tuntee miten ripset kasvavat kohisten ja tuuheutuvat lähes kuten televisiomainoksissa. Katse vangitsee kaikki vastaantulijat, ihanaa. 

Fitnessruoka sisältää vain tarkkaan harkittuja raaka- aineita. Fitness syö aina tervellisesti ja puhtaasti. Fitness panostaa ruuan valmistukseen todella paljon, selaa alan kirjallisuutta, lukee blogeja ja vertailee niitä omaan ruokaohjelmaansa. Näitä yhdistelemällä saadaan aina tarpeelliset ja välttämättömät vitamiinit ja hivenaineet, fitnestä on tietää tarkkaan hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen suhde ja ajoitus.

Fitness katsoo tarkasti kellosta ruoka- ajat, mikäli työpäivä venyy, ateria syödään vaikka autossa. Työpäivän jälkeen suoraan kotiin intoa puhkuen vaihtamaan reenivaatteet päälle, pakataan reenikassi ja valmistetaan reeni- ja palautusjuomat. Fitnestä on peilata ja miettiä sopiva asustecomboa, mikä jumppatoppi sopii minkäkin Fitness housujen kanssa? Meikki ja kampaus tarkastetaan tietenkin ja korjataan tarvittaessa, lopuksi suihkautetaan vielä mieli hajuvettä korvan taakse, ihanaa.


Salilla Fitness tarkastaa vielä useasta peileistä, että peppu näyttää hyvältä just näissä jumppahousuissa ja kampaus ja meikki ovat edelleen hyvin. Alkulämmöt otetaan crossarilla, mutta vain juuri sen verran ettei vaan tule hiki ja pilaa vaivalla tehtyä taideteosta kasvoilla.

Sarjat jätetään tietenkin hieman vajaaksi, ettei vaan tule hiki ja tukka mene huonosti.

Kun  joku kysyy, niin salilla menee aina aikaa vähintään 2 tuntia, Fitnestä on kahvitella ja jutella päivän kuulumiset ja antaa tiukan sarjan jälkeen hien hieman laskea. Fitnestä on toinen Fitness, jolle hehkuttaa kuinka sarjapainot ovat taas nousussa. Ja toinen Fitness ymmärtää ja tukee, kehuu ja tsemppaa, se on Fitnestä.

Fitnesstytön kynnet ovat aina huolitellut, lakatut ja kauniit. Fitnestä on geelikynnet ihanilla kuvioilla. Aivan ihanaa. Uudet kynnet olivat tosi kalliit, mutta Fitness on kallista.

Fitness rakastaa mökkeilyä, mökillä on ihkua treenata ja fiilistellä, ottaa kuvia ja taas vähän reenata. Fitness kantaa mökillekin omat eväät, ettei vain tule kiusausta maistaa suomalaisten suosimaa vihannesta eli rillimakkaraa, hyi yök.

Fitnestä on kirjoittaa treeniblogia, ottaa selfie ja belfie ja etu- ja takapose. Fitnestä siellä, Fitnestä täällä, joka puolella Fitness hiiala hiiala hoi!!

Viikko ammattilaisena

Viikon kaikki treenit tuplana, huhuh. Voin kertoa, että aika mieletön fiilis. Huomisen selkäreenien jälkeen voin sanoa, että DONE. Olen ollut tosi reipas. Painoa on kertynyt yli 2 kiloa tän viikon aikana lisää, nainen on pikkusen nesteinen tai jotain. Olen koittanut juoda paljon ja lisätä suolaa jokaiseen ruokaan oikein runsaasti, mutta kai nämä helteet ja kova reeni yhdistettynä kerää nesteitä eikä sille mitään voi. Voi olla, että sunnuntaina lepopäivän kunniaksi saa juosta alvariinsa vessassa?!

Tänään ohjelmassa olivat etureidet ja pohkeet. Parin kaverin kanssa saatiin reeniin hyvä meininki. Yks tyyppi, the real Bodybuilder, huuteli neuvojaan lähes koko reenin ajan. Minähän olen tunnetusti kovin provosoituvaa tyyppiä ja mullehan ei vittuilla niin painot lisääntyivät, vauhti koveni ja motivaatio lisääntyi ainakin 110%, jep jep

Todelliseksi lemppariliikkeeksi on osoittautunut jokaisessa lihasryhmässä siksak sarjat. Tämän päivän etureiskoissa se meni jotenkuten näin, reiden ojennus laitteessa:

1x8x 65kg+ 1x16 35kg
1x6x 65kg+ 1x12 35kg
1x5x 55kg+ 1x10 30kg
1x8x 50kg+ 1x 16 25kg

Illan reenissä pitänee laittaa heti alkuun 70kg, jottei tule noin montaa toistoa, ärsyttävää vääntää 16, voi vaikka lihas väsyä :D

Pohkeisiin saa mukavan tuntuman prässissä 150 toistolla... Mikähän tuos Crossarissakin noin naurattaa? Ilme on sama ennen ja jälkeen reenin, taitaa olla mun laji kyseessä.

 

Tässä olisi tytöstä muutoskuvaa. Vasen kuva otettu marraskuussa 2013 ja oikea tänään. Painoeroa 4kg.

 Mies lupasi kaivaa jostain mun raskausaikaisen kuvan vuodelta 2005 ja julkaista sen tänne, paino 112kg. En            usko,    että sitä kuvaa julkaisen koskaan, huhuh mikä valas, lähiövalas.

 

Endorfiinikoukussa

Uusi reeniohjelma korkattu etureisien- ja olkapäiden osalta.
Eilen reenasin yhdessä salin kovimman jätkän kanssa etureidet. Pitihän sitä ohjelman laatija haastaa testaamaan ohjelman toimivuus. Tänään on reiskat hellinä, joten taisi olla reeni- ja ohjelma hallussa. Reenistä saa paljon enemmän irti kun toinen tsemppaa (=karjuu) vieressä.

Uudessa ohjelmassa on paljon erikoistekniikkaa ja jos jonkinmoista kikkailua. Olen tähän asti tehnyt lähes pelkästään suoria sarjoja ja reenannut voimaa, mutta nyt kaipasin uusia tuulia. Paljon on vielä opittavaa ja tuntuu, että perse edellä mennään puuhun, mutta kovasti mä olen halukas oppimaan ja kehittymään.

Tänään päätin kokeilla ammattilaisena oloa ja tein olkapääreenin tuplana. Ensin aamulla ja toinen reeni illalla. Voin kertoa, että olkapäät on reenattu aivan loppuun.

Olkapääreenin ehdottomaksi lemppariksi nousi vipunostot sivuille siksak tyyliin. Eli ensin isoilla painoilla niin monta toistoa kuin menee ja heti perään puolet vähemmän painoja ja puolet lisää toistoja.
Näin taisin vääntää:
1x6 9kg + 1x12 5kg
1x5 9kg + 1x10 5kg
1x7 8kg + 1x14 4kg
1x8 7kg + 1x 16 3kg
Reilu 70 toistoa, jeba!!

Aamun reenikaverina ihana Virve. 

  
Olen ollut onnekas ja saanut pari hyvää reenikaveria omalta salilta. Meillä on samat coutsit ja samanlainen ajatus reenien suhteen, joten ilolla ollaan menty monta reeniä ja toivotaan, että yhteistyö jatkuu pitkään. 
Virve on tehnyt tosi hienoa työtä ja saanut loistavia tuloksia aikaan, GO GIRL!!

 Reenin loppuun teimme kolmea eri ojentaja liikettä 10min ilman taukoja, jihaa!!


Illalla sain nauttia naapurin Sallan viehättävästä seurasta.

Salla on vasta aloittanut saliharrastuksen ja hurahtanee tähän ennemmin tai myöhemmin kuten me muutkin koukussa olevat. Purista nainen purista.

Mulle kuntosali on kuin huumetta, pakko mennä, tarpeekseni en saa ja se hyvänolontunne on aivan jotain uskomatonta, mä olen todella endorfiinikoukussa!!

 Ajattelin tehdä tuplareenejä tällä viikolla oikein urakalla jos vaan lomakiireiltäni ehdin. Ensi viikolla tulee viiden päivän reenitauko Partioleirin vuoksi.

Ja pahoittelut, etten ole kirjoittanut Turkin matkasta mitään, juttu tulee kun sen aika on... Yksi toinenkin huumoripläjäys on tulossa, mutta se vaatii semisti enemmän taustatyötä....

Olemme lanseeraamassa salillemme omaa tyttökalenteria, nyt on jo muutama innokas ilmoittautunut iloiseen joukkoon. Tyttöjen lisäksi ilmoittautuneeksi valikoitui salin ikioma pukki, joka lupasi poseerata pelkässä parrassa. Kalenteriin pääsyn ehtona on todellinen Fitnessluonne ja täydellinen Bikinifitness poseeraus. Ilmoittautumiset allekirjoittaneelle elokuun loppuun mennessä :D

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

Annultakin löytyy korvikset

Sain jokunen kuukausi sitten järjestelmäkameran ja olemme kovasti opetelleet sen käyttöä.

Tässä eiliseltä muutamia kuvia. Taustalla kaunis Pyhäjärvi

.

Juhliin valmistumista

Annuko kehonrakentaja?

Tänään salilla kanssareenaaja kertoi äitinsä soitelleen hänelle ja kauhistelleen, että et kai sinä vaan ole alkanut sellaiseksi kehonrakentajaksi?? Kanssareenaajani oli todennut äitinsä tuskaa helpottaakseen, että en ole kunhan vain käyn salilla. Mikä sitten on kehonrakentaja, kuka sen määrittelee olenko minä tai oletko sinä? Millä mittarilla voimme mitata kenen kroppa täyttää kehonrakentajan määrittelyn?

Ehtymätön tiedonlähteemme Wikipedia määrittelee kehonrakennuksen näin:
Kehonrakennuksessa harjoitetaan kehon lihaksia painoin ja vastuksin. Päämääränä on saada mahdollisimman lihaksikas, mutta vähärasvainen vartalo. Kehonrakennus on suosittu harrastus, ja sitä harrastetaan myös harrastaja- ja ammattilaiskilpaurheiluna. Kilpailuissa vertailukohtina käytetään lihasmassan määrää, lihasmassan tasapainoista jakautumista, kehon rasvaprosentin alhaisuutta ja lihasten erottuvuutta. Kilpaurheilumuotona kehonrakennus on kurinalaista ja askeettista elämää vaativa laji.

Minä itse ajattelen, että kaikki lajin harrastajat ovat kehonrakentajia, mikäli heillä on tavoitteena oman kropan muokkaaminen kuntosaliharjoittelulla ja ruokavaliolla eli ne harrastajat, jotka kovalla reenilla hankkivat lisää lihasmassaa= rakentavat kehoaan. 

Onko Annu kehonrakentaja? Ehdottomasti on. Reenaan kovaa ja korkealta joka ikinen reeni, väsytän kohdelihaksen aivan loppuun ja vielä nautin siitä. Tavoitteeni on lihasmassan kasvatus, hyvä olo ja onnistumisen fiilis. Todella harvoin olen lähtenyt salilta niin, että ajatuksena on vajaa reeni, vajaat painot tai vajaaksi jääneet sarjat. No way, aina loppuun asti. Kun joku kysyy mun harrastuksestani, niin usein vastaan, että kehonrakennus. Niin, siitä se kysely, ihmettely ja ennen kaikkea kyseenalaistaminen sitten alkaakin, mutta aiheesta mä olenkin jo kirjoittanut yhden postauksen aiemmin, joten ei siitä sen enempää.

Tuntuu, että ensimmäistä kertaa sitten teinivuosieni, joista ei siis todellakaan ole paljon aikaa :D :D :D, todella nautin jostain harrastuksesta ja olen hyvä siinä. Hei, mä todella sanoin sen nyt ääneen, mä olen hyvä. Onnistumisen kokemuksia saan omasta mielestäni nykyään todella vähän. Vaikuttaakohan siihen nykyinen pakkotahtinen elämäntyyli ja aikataulut vai mikä? En tiedä, mutta tietynlainen hyvänolon tunne ja onnistumisen riemu on hyvin harvakseltaan koettu tunne. Kuntosali on sellainen paikka, jossa mä tunnen, että mä osaan, mä olen hyvä ja mä kehityn. Pelkkä punttien kolistelu ei tuo sitä kokonaisvaltaista hyvänolontunnetta vaan se henki, tsemppi ja yhteisöllisyys kuntosalilla. Tämä kokonaisuus saa mut joka reenin jälkeen todella hyvälle tuulelle. Pusuja kaikille ihanaisille ihmisille Tzempissä!!

Kaksi kovaa naiskehonrakentajaa, Kati Alander ja Susanna Mantila. Vau.
Jos joskus saisin taikaiskusta itsehillinnän niin... Mutta sitä odotellessa voi vain ihailla ja kunnioittaa muiden päättäväisyyttä, kunnianhimoa, itsehillintää ja päämäärätietoisuutta. 





 Ihania kesäpäiviä kaikille :)

Belfie

Mun on tehnyt mieleni jo kauan kirjoittaa aiheesta "belfie" ja kuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa. Useassa blogissa ja mielipidekirjoituksessa on arvosteltu kuvien ottamista pinnalliseksi ja naurettavaksi touhuksi. Miksi?

Tässä tapauksessa ajattelen, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Minä seuraan monia blogeja ja olen innokas lukemaan erilaisia juttuja. Myös ne kuuluisat Belfie jutut kiinnostavat. Mikäs siinä jos naisella tai miehellä on kuvattavan mahtava peräsin, on siitä ylpeä ja haluaa sitä kuvata?? Keneltä se on pois? Minusta on todella hienoa lukea hyviä reenivinkkejä hanurin reippaaseen jumppaamiseen ja mahdollisesti koittaakin kyseisiä vinkkejä salilla.





En ole koskaan ollut ulkonäkokeskeinen, mutta valehtelisin jos väittäisin ettenkö iän myötä kiinnittäisi enemmän huomiota vanhenevaan itseeni, silmänurkissa lisääntyviin uurteisiin, raskauksien runtelemaan kroppaani ja käsivarsieni löystyneeseen ihoon, puhumattakaan uimarenkaisiin vyötärölläni.

Toisaalta kaikki tämä on elämää, me muutumme vaikkemme haluaisikaan. Vanhenemista voi kuitenkin hieman hidastaa terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. Postiivisella asenteella elämään ja hyvillä yöunilla on erittäin suuri vaikutus elämänlangan pituuteen ja ennen kaikkea laatuun.

Mutta siis se aihe, Belfie. Iän myötä maan vetovoima alkaa tehdä tehtävänsä ja hanurin pystyasento muuttuu leveäksi, littanaksi ja roikkuvaksi pannukakuksi.
     

                                                                       Kovalla reenillä luonnollista          alamäkeä voi hieman hidastaa...

Minua itseäni kannustaa ja motivoi kovasti muiden ottamat ennen ja jälkeen kuvat itsestään sekä kehityskuvat matkan varrelta. Kunnioitan todella suuresti hyvän motivaation ja itsekurin omiaavia ihmisiä. Mieluummin luen ja katselen aktiivisten iloisten sporttisten ihmisten tekstejä ja kuvia kuin sohvalla makaavien, kaljaa kittaavien isänmaantoivojen löysää elämää... 

Hyvää kesää, joskin kylmää sellaista, ihan jokaiselle perseen koosta riippumatta. 

 

Yhteenvetona: Kuvia kehiin jos kamera, silmä ja kantti kestää!