Enkat paukkuu ja tavoite lähestyy

Hello!

Olen ollut nyt viimeisen viikon tosi väsynyt, reeni ei ole oikein kulkenut ja kaikki vapaa aika on mennyt nukkumiseen. Jouduin jopa jättämään yhden penkkireenin kesken, koska siitä ei tullut yhtään mitään. Toisaalta yksi oppitunti lisää itsestäni, mä voin lopettaa jos kroppa sanoo ei. Tämäkö on sitä itsensä kuuntelemista?
Nyt mä olen lomalla ja aijon tehdä vain sitä joka tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Vaihtoehtoja on useita: Nukkuminen, lepääminen, hiihtäminen, kuntosali, lenkkeily, laskettelu, hankikävely, lukeminen, bloggaaminen, shoppaileminen, opiskelu jne. Eilinen meni nukkuessa ja levätessä.

Löysin Rovaniemen Prismasta aivan loistavan valikoiman pähkinöitä, yks mun uusi suosikki on Cashew maustettuna chilillä ja suolalla, nams. Pitänee poiketa kotimatkalla täydentämään pähkinävarastoa.

Kuten otsikossakin seisoo, penkkiennätykset rikottu 12 kilolla!! Hehkutin jossain välissä, että sain 70kg penkiltä, nyt tuo ykkönen on 82kg. Enää 18 kiloa tavoitteeseen, jihaa.
Aivan mieletön fiilis. Yksin en olis varmaan tuohon pystynyt, mutta kahden komean miehen seurassa se on pakko antaa kaikkensa;). Penkkireenin loppuun vielä lankulta muutamia toistoja 92 kilolla.
Näin naisena ajattelee, että ihan kauhea määrä rautaa, mutta tavoite mielessä tuo on vasta välietappi.
Luin eräästä maan johtavasta bodauslehdestä Minna Pajulahden neuvot penkkituloksen nostamisesta oikean tekniikan avulla. En ole tajunnut, että yläselän ja epäkkäiden aktivoiminen vaikuttaa niin oleellisesti tulokseen.

Opiskelut sujuvat suunnitelmien mukaan, yksilövalmennus on aloitettu täydellä höyryllä, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Toukokuun alussa on tulossa huipputapahtuma Kauttualla, seuraahan ilmoittelua.
Nippelitiedon nappulatrivia: Tiesittekö, että epäkkäiden treenaamiseen paras liike on maastaveto? En mäkään tiennyt. Maastaveto on ehkä helpoin voimaliike ikinä, mutta teknillisesti aivan käsittämättömän vaikea. Edes muutaman vuoden harjoittelu ei ole tuonut onnistumisen elämyksiä kyseisessä liikkeessä. Oppiikohan sitä ikinä oikein? Mietin, että maastaveto taitaa tulla vähän luonnostaankin penkkipunnerruksen seuraajana tulevaisuudessa??

TIIA, JUKKA JA NELJÄN KUUKAUDEN SUPERHAASTE

Olen äärettömän kiitollinen saamastani huomiosta ja hurjasta määrästä hakemuksia koskien opiskelutehtävääni. Valitsin yhdeksi opintokokonaisuudekseni yksilöllisen liikunnan ohjaamisen eli tutummin Personal Trainer.

Hakemuksista nousi esiin erityisesti kaksi hakemusta, toinen tuli avioparilta Tiialta ja Jukalta. Useista varoituksista huolimatta päätin valita pariskunnan valmennettavakseni.

Tiia kirjoittaa hakemuksessaan seuraavasti:

"Olisin halukas päästä mukaan sillä apua laihduttamiseen tarvittaisiin kipeästi!

Olen 26-vuotias nainen, olen myös 1vuotiaan pojan äiti. Painoa on kertynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ylimääräistä reilun 30kg:n verran. Samalla peruskuntoni on pudonnut täysin nollaan, ja vähäinenkin liikunta into karistuu viimeistään silloin kun pitäisi kehdata lähteä ihmisten ilmoille liikkumaan. Tällä hetkellä painoni on järjettömät 104kg, joista 10kg on tullut viimeisen puolen vuoden aikana! Pituudelta olen 169cm, joten painoindeksini on jo 36,41! Olen yrittänyt laihduttaa monia kertoja pussikeittojen, fitfarmin nettivalmennuksen, keventäjien, painonvartioiden ja cambridgen avulla. Mutta lopulta olen aina saanut kaiken korkojen kanssa takaisin. Ja nyt todellakin kaipaisin jo pysyvänpiä muutoksia, joiden avulla voisin olla tyytyväinen näkemääni kuvaan peilissä pitkään aikaan. Kuitenkin nyt vastaan itseni lisäksi myös pojastani ja siksi motivaatio todelliseen painonpudotukseen ja elämän muutokseen on korkealla. PT-valmennuksista olen haaveillut, mutta vanhempainvapaalla rahaa sellaiseen ei vain ole. Siksi toivonkin että valitsisit minut yhdeksi valmennettavaksesi, sillä todella sitä tarvitsisin. Lisäksi mieheni on samassa ongelmassa, 185cm ja 118kg painoindeksi 34.48. Myös hän olisi kiinnostunut valmennuksesta, ja jos yhdessä pääsisimme mukaan niin varmasti tsemppi toinen toisillemme olisi hyvä lisä koitokseen! Kuitenkin jos edes toinen pääsisi mukaan niin kyllä se varmasti toiseenkin saisi energiaa! Toivottavasti kuulen sinusta!"

 

Esiin nousi erityisesti tuo lause "Nyt kaipaisin pysyvämpiä muutoksia", joka sai mut tekemään päätöksen valmennettavien valinnasta. Kuten tekstistä voi lukea, Tiia on kokeillut jo kaikkea, pussikeitoista Fitfarmiin. Tämän neljän kuukauden aikana toivoisin Tiian ja Jukan oppivan terveelliset elämäntavat ja ennen kaikkea liikunnan ilon. Terveellinen ruoka on toki iso osa muutosprosessia, mutta itse koen liikunnan vielä vähän tärkeämmäksi. Liikunta ei pelkästään lisää mahdollisuuksia painon pudotukseen vaan se vaikuttaa positiivisesti motivoimalla, tuomalla mielenvirkeyttä ja saaden aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Usein ylipainoinen huonokuntoinen ihminen kokee ulkopuoliseksi tulemisen tunteita sellaisissa tilanteissa, joissa hän ei omasta mielestään pärjää tai kokee toisten arvioivan itseään negatiivisesti. Luulen kuitenkin, että hyvin harvoin todellisuudessa kukaan tahallaan arvostelee toista, mutta ihminen on tunteva kokonaisuus jonka muistiin saattaa jäädä ikäväksi kokemat katseet, eleet ja kehon viestit. Negatiiviset muistot saattavat olla todellinen este tietylle toiminnalle vaikka haluja olisikin. 

 

Minusta yksi tärkein asia liikunnassa ja mun kohdalla tietenkin kuntosalilla, on yhteenkuuluvuuden tunne. Tein tänään penkkitreeniäni kun eräs nuori herrasmies teki päivästäni piirun verran paremman kysymällä: "miten menee?". Ihminen on laumaeläin ja kaipaa huomiota toisilta ihmisiltä. Salilla on kiva vaihtaa kuulumisia ja tsempata toinen toisiamme. Välillä se "ojentaja" Dipin vääntäminenkin voi vaihtua armottomaan naurun räkätykseen kuten tänään, tänks Jani:)

Asiaan. Sovimme Tiian ja Jukan kanssa treffit Kauttuan metsään, jossa juttelimme niitä näitä nauttien ihanasta kevät auringosta. Tiian ja Jukan yhteisiksi päätavoitteiksi nousivat painon pudotus ja peruskunnon kohottaminen. Laadin toivomusten pohjalta ruokaohjelmat ja sovimme, että "ajavat" ruokavalion "sisään" nyt viikon ajan ja vasta sitten paljastan treeniohjelmat. Ensimmäisen viikon ajan käydään lenkillä ja nautitaan keväästä. Ensi viikon lauantaina alkaa kuntosalitreeni. 

Tiian ja Jukan lämmin suhde oli todella käsin kosketeltavaa. Hellät ja rakastavat katseet ja puheista välittyi aito läheisyys, yhteenkuuluvuus ja kunnioittaminen. Uskon heidän välisen suhteen olevan se kantava voima, joka vie heidät molemmat maaliin voittajina.

Alkulämmittelylenkin jälkeen päästiin itse asiaan eli alkutestaukseen. Testi kulki kutakuinkin näin: 

- Kyykky 10kpl 

- 100m juoksu 

- Askelkyykky 10 mol. jaloilla

- 100m juoksu 

- Burpee 10kpl 

Hienosti pariskunta suoriutui testauksesta. Heinäkuun lopulla tehdään lopputestaus ja paljastetaan tulokset. Kauhusta kankea pariskunta kuntoilusta selvinneenä :D

Pariskunnan taivalta saatte seurata blogistani aina sopivin väliajoin, joten pysykäähän kuulolla:)

Onko lihava tervetullut salille?

Kirjoitan tätä tekstiä suurien tunnemyrskyjen vallassa ja pyydän jo etukäteen anteeksi mikäli teksti ei ole sujuvaa ja pilkut ja pisteet ovat ties missä. Kyseinen aihe liippaa todella läheltä omaa tunnetilaa vielä muutama vuosi sitten.
En ole koskaan hävennyt sitä, että olen muodokas ja jos totta puhutaan, hieman pläski. Mutta olen hävennyt sitä, etten ole pystynyt tekemään asioita ylipainoni takia. Esimerkiksi tikapuiden kiipeäminen on ollut aivan käsittämätön toimenpide kömpelyyden ja tilanteen hallitsemattomuuden takia. Kiipeämisestä on jäänyt jonkin sortin peikko, joka uskaltautuu joskus leveiden hartioitteni takaa lällättelemään "Etpäs uskalla". Enkä ole pahemmin uskaltanut. Ehkä mä jonain päivänä kohtaan peikkoni ja kiipeän tikapuita pitkin taivaisiin.

Onko lihava tervetullut salille?
Syy miksi lähdin kyseistä aihetta tonkimaan on se, että olen nyt viikon sisällä joutunut tai saanut miten sen sitten ottaa selittämään useammalle ihmiselle, että kyllä sinne salille ovat kaikki tervetulleita. Yhdenkään kuntosalin ovessa ei lue ikärajaa, sukupuolen- tai uskonnon rajoittavaa kylttiä eikä siinä ovessa valita asiakkaita elopainon mukaan. Jos siellä salilla olisi paino- tai painoindeksiraja, niin olisihan munkin pitänyt valita lajikseni vaikka vesijuoksu tai Curling. Ei, en tosiaan valinnut vaan valitsin kuntosalilla heilumisen, mä olen pläski ja mä käyn salilla. Ei mun lajivalintaa ole kukaan koskaan kyseenalaistanut vaan mä olen kaikkine kiloineni ollut aina tervetullut. Miksi ihmisillä on se käsitys, että salilla käyvät vain uusimmat Six Deucen jumppatrikoot omistavat Fitnesskissat?














Kuvissa hyvä ystäväni, joka halusi muuttaa elämänsä ja meni salille, kannattiko? Minusta kannatti. Katsoiko kukaan häntä halveksivasti? Ei todellakaan vaan tsemppasivat ja kannustivat jatkamaan ja uskomaan itseensä. Olen niin ylpeä hänestä.

Eräs kuntosaliyrittäjä sanoi mulle joskus, että joutuu tekemään jatkuvasti kovasti töitä sen eteen, että  saisi aivan tavallisia, omasta kunnostaan ja terveydestään huolta pitäviä tai niin haluavia, ihmisiä salille. Onko siis käsitys, että vain hyväkuntoiset ihmiset käyvät salilla?

Juttelin toisen ystäväni kanssa tänään pitkään puhelimessa. Hän on päättänyt aloittaa terveellisemmät elämäntavat ja saada kertyneet liikakilot kuriin. Vau, hienoa. Hänkin päätti mennä salille. Hän kertoi miltä hänestä oli tuntunut ottaa ensimmäinen askel.
"Annika, tiekkö mä istuin autossa kuntosalin pihassa. Mun kädet olivat aivan hiestä märkänä ja mä pelkäsin. Mä pelkäsin, että kaikki nauraa mulle, mä pelkäsin, että kaikki katsoo mua pahalla ja pilkkaa mua. Se oli niin lähellä, etten käynnistänyt autoani ja ajanut kotiin. Mä häpesin."
Ystäni teki päätöksen, avasi auton oven ja marssi salille. Hän teki treeninsä, sai tsemppaavaa palautetta ja jaksoi treenin loppuun asti hymyssä suin. Niinhän sitä sanotaan, että se ensivaikutelma on kaikkein tärkein. Ystäväni tunsi itsensä tervetulleeksi ja koki treenaamisen miellyttäväksi ohjaajan sympaattisen ammattitaidon ansiosta.
Riku, sä olet tää arjen sankari, jonka ansiosta ystäväni koki itsensä tervetulleeksi salille, kiitos <3

Mun vinkit aloittelevalle:

1. Tee itsellesi tavoite
2. Tee päätös
3. Pidä edellä mainituista kiinni
4. Jätä huono itsetunto kotiin 
5. Ole itse positiivinen
6. Juttele, kysele ja hymyile

                                 Loppuun pakollinen selfie penkkireenin lomassa, kiva tuo peili katossa:)

Lähde salille, haasta itsesi, tee asioita, joita SÄ haluat tehdä. Kukaan ei voi liikkua sun puolesta, kukaan ei voi tehdä päätöstä sun puolesta, sä olet sun oman elämäsi herra ja tee elämälläsi juuri niinkuin sä haluat. Toivotan kaikille ihanille isoille ja pienille, aloittelijoille ja kokeneille, mukavia hetkiä liikunnan ja varsinkin saliharrastuksen parissa.

Sä pystyt siihen, susta on siihen. Ole kiitollinen siitä, että sulla on toi kroppa jolla sä voit treenata. Kaikilla sitä ei ole.

Ole oman elämäsi BATMAN!

Takareisijumppaa

Hellurei!

Pitkä tauko kirjoittamisesta. Johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ei ole ollut mitään asiaa. Loukkasin selkäni Crossifitti reenissä viikko sitten enkä ole päässyt reenaamaan. Crossfitissa oli voimaosiona maastaveto, jossa15 minuutin ajan lisättiin painoja koko ajan, kunnes päästiin maksimiin ja tehtiin ykkönen. Oma ennätys 105kg nousi mukavasti. Voimaosuuden jälkeen tiputettiin painot puoleen, maastavetoa siis 60 kilolla 5 toistoa, jonka jälkeen heti 10 hyppyä boksille. Olin tekemässä toista sarjaa, kun selässä vihlaisi ikävästi ja tanko putosi samantien lattiaan. Mun reeni oli siinä. Kotimatka sujui mukavasti auton takapenkillä puoli istuvassa asennossa. Kolme päivää jouduin nappaamaan vahvoja kipulääkkeitä ja relaxantteja, jotta pystyin edes olemaan. Kävin maanantaina fyssarilla, joka totesi, että välilevyongelmaan viittaa ja määräs kahden viikon voimareenikiellon. Toisaalta tämä lepo on ollut ihan jees, toisaalta lepoviikon aika ei ollut vielä suunnitelmissa. Mun penkkireeni on suunniteltu tarkkaan viikko viikolta ja nyt tämä pakollinen tauko vähän latistaa tunnelmaa ja pelottaa, että hyvin alkanut voimailu kaatuu siihen.
No eihän se oikeasti mihinkään kaadu, mutta tunne on kuitenkin sellainen. Tänään kävin siis veivaamassa takareisiä pienillä painoilla selkää varoen.

Reenikaverillani on tällä hetkellä takareisi priorisaatio menossa ja tänään pääsin hänen kanssaan reenaamaan takareidet aivan hapoille. Muistaakseni 5 eri liikettä ja pelkästään takareisille, käsittämätön tunne kun mikään muu lihas ei tehnyt töitä. Uskon, että huomenna ei passaa tiputtaa mitään lattialle tai se jää sinne, sen verran mukava polte...

 Viimeinen liike oli kaikista pahin, ilme kertoo enemmän kuin turha lätinä :D
 Siis niin hyvä kinttujumppa takana ettei tosikaan, ME LIKE:) Kiitos ihana Virve.