a) Katsomassa miehiä
b) Näyttämässä uusia Better Bodiesseja
c) Juoruamassa ja lukemassa naistenlehtiä
Todella monesta blogista ja facebook teksteistä saa lukea miesten vähättelyä ja jopa pilkkaa meitä reenaavia naisia kohtaan. On varmasti totta, että naisista on kiva kun on hyvännäköiset jumppahousut ja istuva paita päällä risaisten hieltä haisevien rääsyjen sijaan, mutta ensisijaisesti salille mennään reenaamaan. Monella naisella on valmentaja joka suunnittelee salireenin ja ruokavalion, joita noudatetaan pilkun tarkasti. Salille mennään oma tavoite kirkkaana mielessä ja reenataan kovaa. Avainta onneen ei ole, naisten kehonrakennus vaatii ihan jumalattoman paljon töitä, hikeä, verta, kyyneleitä ja 100% sitoutumista ja asennetta.
Itse treenaan viisi kertaa viikossa ja teen sarjat aivan loppuun asti joka kerta. Sarjapainotkin taitavat olla ihan kunnioitettavaa luokkaa, juoruavaksi ja better bodies jumppahousut omistavaksi miehiä tiiraavaksi naiseksi :D. Välillä ajattelen, että kyllä tämä on hullun hommaa, väkisin väännetään sarjat loppuun ja ärräpäät lentevät ilmoille sen kummemmin ajattelematta. Jalat tutisevat niin, että kävely vaikeutuu, paha olo valtaa ja oksennus meinaa tulla. Käsireenin jälkeen pelkkä käsien pesu on hankalaa, jalkareeniä seuraavat kolme päivää portaissa laskeutuminen on lähes mahdotonta ja vatsalihasten reenaamisen jälkeen ei uskalla kunnolla nauraa eikä yskiä. Tämän kivun ja kärsimyksen keskeltä kysyn itseltäni, Olenko kuitenkin tyytyväisempi nyt kuin reilu vuosi sitten ollessani 20kg painavampi blösähtänyt sohvaperuna. No totta helvetissä olen. Mä jaksan päivästä toiseen hymyssä suin positiivisen asenteen, tulosten ja ihanien kannustavien ihmisten ansiosta.
Voisinkin mainita nimeltä mua inspiroivat, kannustavat, tukevat ja muuten vain ihanat ihmiset:
Kiitos Janille ja Jevelle hyvistä neuvoista, reeneistä, opeista ja kannustuksesta, Sannalle ja Rikulle aina niin positiivisesta ja iloisesta palvelusta, seurasta ja huumorista, vanhemmilleni taloudellisesta tuesta ja uskosta ja rakkaudesta minuun, miehelleni tuesta, kuvaamisesta, rakkaudesta ja kannustamisesta, Outille ja Virvelle treeneistä ja iloisesta seurasta, Artolle ja Anskulle jatkuvasta positiivisesta palautteesta ja uskosta minuun, Veeralle ja Riikalle, joiden kannustuksesta lähdin tälle tielle ja kaikille muillekin, jotka saavat hymyn mun huulille ja saavat mut uskomaan itseeni ja jatkamaan tätä upeaa ja mahdollisuuksia täynnä olevaa uutta elämää.
Tästä päästäänkin Outin ja Sannan kanssa tehtyyn selkäreeniin. Outi ystävällisesti suunnitteli meille mukavan selkäfileitä koettelevan jumpan. Osaako tytöt treenata? Päättäkää itse!
Ensin lämmittelynä Pull down taljassa.
Voimaliikkeenä kulmasoutua kahdesta eri kulmasta.
Lopuksi 10 minuutin loppujumppa eli liikkeestä toiseen 10 minuutin ajan ilman taukoja. ME LIKE!!!
Voin kertoa, että tytöt osaavat treenata ja kovaa, vai mitä sanovat sivusta seuranneet herrasmiehet? Hurjaakin hurjempi reeni takana ja silti hymy on herkässä hyvässä seurassa. Kiitos Outi ja Sanna.
Ps. Mä olen toi kaikista pienin tossa keskellä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti