Heipparallaa pitkästä aikaa!
Mä olen tosi kiireinen tällä hetkellä, eikä aikaa tahdo jääda blogin kirjoitteluun tai muuhun tavallaan "ylimääräiseen".
Toisaalta mä olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen tähän tilanteeseen. Mä olen parhaimmillani pienen (miksei suuremmankin) paineen alla. Jos elämä olisi tasaista, ennalta suunniteltua vailla jännitystä ja haasteita, mä varmaan masentuisin kuoliaaksi. Mä en kestä semmoista rutiineihin kangistunutta elämää, lauantaina sauna, keskiviikkoisin kauppapäivä Lidliin, maanantaisin kahvittelua naapurin kanssa ja perjantaisin siivouspäivä. Mulla on yksi vapaapäivä viikossa ja se on sunnuntai. Sunnuntaipäivä on yleensä vailla suunnitelmia ja ohjelmaa, tosin kuntosali ei ole koskaan ennalta suunniteltu ohjelmanumero, se kuuluu päivään samoin kuin aamupala tai vaatteiden pukeminen. Sunnuntaihin kuuluu yhdessäoloa perheen kanssa, sukulointia ehkä siivousta ja päiväunet! Päiväunista mä olen pitänyt kiinni. Tavallisesti mulla on ylä- tai alakropan voimareeni sunnuntaisin, joten sen ja hyvän ison aterian päälle on mukava mennä aa-aa. Koirallani Miina morsiamella on usein iso tuutti ja se osaa ottaa rennosti.
Kuva Miinasta kuvastaa myös mun nukkumista tällä hetkellä. Mä nukun tosi hyvin. Unitutkimuksen alussa mun ruokavalio karsittiin todella reilulla kädellä. Pois otettiin kaikki lihat, kalat, maitotuotteet ja viljat. Nyt olen pikku hiljaa lisännyt ruokavaliooni lähes kaikkea. Lihaa tosin hyvin pienissä määrin ja niiden nauttiminen ennen puoltapäivää. Olen nykyään aika mestari valmistamaan kasvispihvejä, erilaisia maukkaita salaatteja ym. kasvisruokia. Kun on tiukat määräykset, on mielikuvitukselle annettava vapaus ideoida päivän ateriat. Rennosti eteenpäin...
Sitten niihin tulevaisuuden visioihin.
Tässä oman treeniurani karttuessa olen alkanut enemmän ja enemmän kiinnostua myös kaikesta treenaamiseen liittyvästä. Mä kuvittelen osaavani kuntosalilla perusasiat, miksi reenataan ja miten reenataan. Luulen, että tekniikkakin on ainakin pääosin kunnossa ja ymmärrän ja osaan kuunnella omaa kroppaani. Se mitä en usko ymmärtäväni on ruuan merkitys treenaamisessa ja miten saada maksimaalinen hyöty eri lihasryhmistä ja niiden merkitys suorituksiin. Ääh, miten sen nyt selittäisi. Siis otetaan esimerkiksi vaikka penkkipunnerrus. Osaan penkkipunnerruksen (alkeis) tekniikan, mutta en tiedä, että mitä muita liikkeitä kannattaa reenata, jotta penkkipunnerruksessa saisin isompia rautoja ylös.Haluan myös oppia erilaisia liikuntamuotoja monipuolisemmin ja osata ohjata ihmisiä liikkumaan ja nauttimaan liikunnan tuomasta hyvästä olosta.
Selvä, tästä päästäänkin itse asiaan. Hain kouluun ja pääsin sinne:). JEE! Olen aivan innoissani. Tammikuussa käännän Rellun nokan kohti Tammelaan ja Eerikkilän urheiluopistoa.
Palataampa takaisin tuohon penkkipunnerrukseen. Mä olen koko valmennuksen ajan sanonut koutsille, että haluan olla vahva (tai iso ja vahva). Koutsi on koittanut tsempata mua painonpudotukseen, mutta aina se on kariutunut, pääsyynä unettomuus. Jotenkin sana painonpudotus saa mut aivan ahdistuneeksi. Ehkä unettomuuden kautta tiukka dieetti on peikkona mielessä ja vastarinta siihen tosi suuri. Mä haluisin olla hieman pienempi, mutta en usko, että olen valmis maksamaan sitä hintaa, mitä siitä joutuu pulittamaan. Nälkä on ikävä asia ;).
Mun valmennussuhde loppuu tässä kuussa ja lähetin koutsille viestiä, että mä jumppaan, ohjaan jumppia ja lenkkeilen nyt rauhassa pari kuukautta, jonka jälkeen aletaan kunnolla taas reenata.
Tavoitteena penkkipunnerruksen kisat syksyyn 2015 tai kevääseen 2016. Mä uskoisin, että kovalla reenillä ja hyvillä ohjeilla voisin olla ihan ok siinä. Tällä hetkellä ilman sen kummenpia penkkireenejä nostan melkein 70kg.
Tänään olisi ohjattu olkapää/ yläselkäreeni (tai en mä oikein tiedä) tiedossa. Aivan innoissani odotan sitäkin.
Kyllä elämä on ihanaa :)
Taekwondokisojen ensiapupisteen äärimmäisen pätevä sairaanhoitaja :D
