Uusi osoite

Uusi blogi löytyy klikkaamalla linkkiä.

Dare to be Different

Suunnitelmat ja tavoitteet uusiksi

Täällä ollaan siipi maassa. Harmittaa ihan vietävästi.
Olen hehkuttanut kaikille ja täällä kirjoittanut suunnitelmista ja tavoitteista, jotka olen itselleni asettanut. Penkkipunnerruksen SM- kilpailut elokuussa 2015. Tuo tavoite oli todella ainutlaatuinen mun elämässä, koska mulla ei juuri muita noin isoja ja kunnianhimoisia tavoitteita ole koskaan ollut. Mä en ole koskaan ollut kovin hyvä tekemään isoja päätöksiä saati onnistunut kiitettäväti katsomaan  kortteja loppuun asti. Penkkikisat olivat mulle tosi tärkeät ja motivaatio reenaamisen ja kehittymisen suhteen olivat aivan huipussaan. Focus jokaisessa reenissä oli täysi kymppi ja ohjelmaa on noudatettu pilkun tarkasti.

Tänään tuo tavoite lyötiin maan rakoon. Kävin Raumalla paikallisen voimailuseuran juttusilla ja sain tietää, että en voi osallistua elokuussa SM kisoihin, koska:

- Antidoping sopimus tulee olla allekirjoitettuna 3 kuukautta ennen ensimmäistä kilpailua
- SM kilpailuissa on tulosraja
- Tulosraja tulee saavuttaa Suomen voimannostoliiton alaisista kisoista 

Ensin Suomen Voimannostoliiton hyväksymän jäsenseuran (esim. Rauman Ydinvoima) pitää hyväksyä mut seuran jäseneksi, jonka jälkeen allekirjoitan antidoping sopimuksen, jonka jälkeen liitto hyväksyy mut nostajaksi. Ennen elokuun SM- kisoja ei järjestetä sellaisia kisoja, johon mä voin osallistua, josta mä saisin nostettua tulosrajan ylittävän tuloksen, jotta pääsisin SM-kisoihin, koska 3 kuukautta pitää tulla ensin täyteen.

Mä en ole tiennyt edellä mainituista asioista yhtään mitään, voi surkeus kun harmittaa.

Ei muuta kuin eteenpäin kohti uusia pettymyksiä :(

Hän oli latujen kuningatar

"Hän oli latujen kuningatar, tänä talvena.

Jolloin latuja kuljit iltaan hämärään. 

Hän oli kuningatar kateellisten katseiden. 

Jokainen hänet tunsi, häneen samistuu"

Annu on uusi tuntureiden kuningatar, tuo lumen ja kinosten valtiatar jota kaikki muut skimpaajat katselevat kateudesta vihreänä. Tuo lunta niin kevyesti viuhkivaa taituria, johon niin helposti samaistuu. 


Hississä matkalla ylös, kaikki aistit valppaina, kohta se tapahtuu.Täydellinen keskittyminen tulevaan suoritukseen.


















Viimeinen kuva ennen ensimmäistä laskua, riemulla ei ole rajoja 


Upeat maisemat, auringonpaiste ja jylhä tunturi saavat veren virtaamaan nopeammin, syke nousee, kädet hikoilevat eikä mikään voi estää lähes Poutiaisen tasolle yltävää snoukkaajaa kiihdyttävän vauhtia kohti ensimmäistä laskua. Vauhti kiihtyy, viima käy kasvoille, tätä on odotettu, tätä on kaivattu. 

Kuinka sitten kävikään? 

Polvet viikon kipeänä kuuden tunnin auraamisesta, häntäluu turtana sadoista kaatumisista, hermot riekaleina ja itsetunto heitetty romukoppaan. Muiden jatkaessa skimpaamista, tämä nainen keskittyi oleelliseen.

Siinä istuessani keräämässä itsetuntoni rippeitä ja nauttiessani ansaitsemastani kahvikupposesta, olalleni koputettiin ja nuori mies kysyi, että saako häiritä. No ilman muuta. Poika ojensi lomakkeen ja pyysi palautetta Pyhän palveluista. Kun vittuilulla ei ole mitään rajaa, niin viimeistään tässä vaiheessa olisin voinut tehdä pesän karhun koloon. 

Kuulun siis nykyään kategoriaan alle 50 vuotiaat elämän parhaat vuodet ohittaneisiin, eläkeikää lähestyviin vaihdevuosiongelmaisiin. Voi hevon *erse :D

Tiia ja Jukka 2vko

Tiian ja Jukan neljän kuukauden superhaaste on lähtenyt hienosti käyntiin. Motivaatio on huipussaan ja halu muuttaa elintapojaan terveellisempään suuntaan on todella korkealla.
Ruokaohjelmat on laadittu sekä lepo- että treenipäiville. Treenin jälkeen saa syödä hieman enemmän. Ruoka on perus virallisterveellistä pöperöä, kalaa, lihaa, munia, perunaa, rehuja, puuroa, rahkaa jne. Jopa ihana fetajuusto öljyssä on mahdutettu listalle.

Treeniohjelma on suunniteltu niin, että sen voi tehdä perus kuntosalilla ja Easy Line kiertoharjoittelulaitteilla sekä vapailla painoilla. Sarjat ovat suht pitkiä lyhyillä palautusajoilla, rasvaa polttavaa hikistä treeniä. Minut yllätti se, kuinka vaikeaa toiselle on tehdä treeniohjelmaa. Tällä hetkellä mulle itselle suunnitellaan penkkitreeni tukevin apuliikkein ja alakropan treenin saan tehdä kuten haluan. Tämä sopii mulle oikein hyvin.

Olemme käyneet saliohjelmasta puolet läpi, toinen kuntosalilla ja toinen Tzempin hyvinvointisalilla Euran Urheilutalolla. Salilla tehtävässä treenissä oli aluksi kolmen sarjan kiertoharjoittelu, 15 toistoa erilaisia kyykkyjä, näiden mukavien lämmittelyjen jälkeen prässiä yhteensä 60 toistoa sekä suorin jaloin maastavetoa. Loppuun otettiin pariskunnasta viimeiset pisarat irti, miten muutenkaan kuin kyykkyä, hyppyä, kyykkyä, hyppyä.
Toinen treeni urheilutalolla sisälsi yläkroppaa ja vatsaa. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.

 Olkapäitä, ensin tangolla ja loppuun käsipainoilla.
Jukka punnertaa kahvakuulalla vatsaa/ kylkiä.















Viimeiset toistot, olkapäät aivan tulessa.














Loppuun vatsalihastreeninä hooveria, vinoja vatsoja sekä alavatsaa. Lopputuloksen näette alla. Hyvä Tiia ja Jukka!!

Mitähän se sykemittari näyttääkään?

Mitäs mietteitä Jukalla ja Tiialla on projektin alkumetreiltä? 

Jukka: 

Treeneistä täytyy sanoa, että ensin salitreenit eivät kiinnostaneet. Mutta nyt muutaman kerran jälkeen oikein odottaa, että pääsee salille. En oikein ikinä ole pitänyt itseäni hirveen sali tyyppinä, mutta nyt voisi kuvitella että siellä voisi oikeasti ruveta käymään. Fiilis sen rääkin jälkeen on ihan mahtava. Fiilistä ja motivaatiota kyllä on, ja kasvaa varmaankin lisää, kun tulokset alkaa näkyä. Ruokavaliosta täytyy kyllä sanoa, että ennen en olisi kuvitellut syöväni vihanneksia. Kuitenkin kun niitä on tässä nyt syönyt pari viikkoa, niin ei se olekaan niin vaikeaa syödä terveellisesti. Tästä mennään eteenpäin ja vauhti vain kiihtyy, katsotaan missä ollaan 3,5 kuukauden päästä. Niin ja painokin on tippunut mukavasti eli 4,7kg tässä parissa viikossa, eli tyytyväinen täytyy olla.

Tiia: 

Ennen en ole itseäni salille saanut, nyt sinne palaa hinku päästä takaisin vaikka joka päivä. Tahtoisin nopeammin päästä sulautumaan joukkoon, etten olisi se läski mikä näyttää kuolevan treenin puolessa välissä. Vaan yksi niitä ketä eilenkin salilla seurailin, joka jaksoi vetää isojakin painoja, ilman että edes puuskutti. Itsellä kahdenkilon käsipainot sai jo viiden toiston jälkeen kädet tärisemään voimattomuudesta.  Nolous ei siis ole poistunut mihinkään. Kun jäätiin miehen kanssa salille kahden, fiilis muuttui ihan eri tavalla.  Uskalsi ehkä vetää treenin vielä hieman kovemmin, kuin mitä silloin kun näitä fitness kissoja oli ympärillä.  Kolmen ja puolen kuukauden päästä, toivottavasti, silloin, ehkä kokisin tuon salin enemmän omaksi ympäristöksi. Eikä tarvitsisi pyydellä anteeksi sitä että minä liian huonokuntoinen ihminen olen itseni sinne mennyt raahaamaan.

Askelkyykky. Se on uusi veriviholliseni. Siis mikään ei voi olla niin vastenmielistä kuin askelkyykky, mahtaako siitä koskaan tulla helppoa?  Mutta jokainen treeni (kaikki kolme) on loppuun vedetty, kesken ei ole jäänyt, vaikkakin se tekniikka ei aina pysy loppuun asti mukana. Tänään tutustuin myös spinningiin, ja pakko sanoa fiilis  puoli yhdeltätoista kun poistuin Tzempistä selkä litimärkänä hiestä oli uskomaton. Fiilis oli kuin olympiavoittajalla! Olen niin ylpeä että kykenin ensinnäkin mennä tunnille, sain aikaiseksi oikeasti kehdata mennä sinne. Sillä viikon aikana olen varannut ja myöhemmin peruuttanut neljä eri tuntia. Olen halunnut mennä, mutta en sitten päivän tultua olekaan enää kehdannut vain mennä. Ehkä kuukauden päästä uskaltaudun jo koittamaan noita muitakin mielenkiintoisilta kuulostavia ryhmäliikuntoja.

Lohi , suuri rakkauteni ja feta juusto, siis kun näin ne ruokalistalla, olin onnellinen! Listassa ei oikeastaan ollut mitään mikä aiheuttaisi ongelmaa. Ruisleipä ilman juustoa ja margariinia, se oli ehkä vähän järkytys, mutta viikon jälkeen ei oikeastaan enää edes tajunnut jotain puuttuvan. Muutoinkin olen ollut yllättynyt, ettei kauheasti ole tehnyt mieli suklaata tai sipsejä. Silloin kun on alkanut suklaata tehdä mieli, olen huomannut että on muutoinkin ruoka-aika, eli ruokaa nassuun ja taas on ollut hyvä olla. Eli ehkä aiemminkin ongelma on ollut se että on vaan ollut nälkä ja suklaa on ollut helpoin ratkaisu sen taltuttamiseen.  Ruoka ohjeiden ruuat on nopeita tehdä, joten koskaan ei varttia kauempaa tarvitse ruokaa odottaa.

Aamupalasta on vielä pakko sanoa, että se on ehdottomasti itselle ollut todella positiivinen yllätys. Ennen en aamupaloja ole syönyt oikeastaan lainkaan (kun ei muka ole ollut aikaa syödä). Smoothiesta on tullut yksi lemppareistani, se valmistuu hetkessä ja maistuu vielä todella hyvältä! Ja se että sitä kykenee hörppimään samalla kun syöttää taaperoa.  Välipalan suklaapatukka on myös korvaantunut aika usein kananmunilla, mitä vähän ihmettelen, jotenkin vain meni parhaimmillaan kolmekin päivää ilman tuota suklaista proteiinipatukkaa. Kuitenkin kun se herkku fiilis iskee, ei kyllä mikään maistu paremmalta kuin lo-carbin tuplasuklaa.  Pohdinnassa on ollutkin että mahtaisikohan sen vaihtaa ehkä välillä myös annokseen Fastin Puddingia?

Energia, sitä on ollut omituisen paljon. Onko se johtunut auringosta vai oikeanlaisesta ruuasta en tiedä, mutta muutos on järjetön. Reilu kaksi viikkoa sitten  heräsin 11-12 aikaa aamulla, rätti väsyneenä. Nyt poika herää aamu puoli 8:lta ja itse virkeänä myös. Elämäni ensimmäinen aamu puoli ysin aamulenkkikin tuli koettua, oli todella outoa liikkua ulkona pellolla kun ei edes liikennettä ollut oikeastaan lainkaan.  Energia jatkuu koko päivän, ja illalla puoliltaöin nukkumaan, ja unikin on parempaa. On mahtavaa kun jaksaa herätä aamulla ilman järjetöntä kamppailua saadakseen itsensä sängystä ylös.  Sama ihme tapahtui tänään kun raahauduin tänään sinne puoli kymmenen spinning tunnille, hyvä draivi siis päällä.

Fiilistä pitää yllä muutamat kaverit, jotka jaksaa kannustaa. Ja niille ketkä ei kannusta nostaa draivia vielä lisää, nyt mä näytän että mä pystyn tähän. Periksi ei anneta. Paino on laskenut parissa viikossa sen  2,7kg, toki enemmänkin kelpaisi, mutta totta kai olen tyytyväinen.  Tällä vauhdilla kun vain jaksaisi painaa, niin varmasti saisin elokuussa olla tyytyväisempi itseeni ja peilikuvaani.  Toki tunnen itseni, usein alku on aina lupaava ja se lopputulos vilkkuu silmissä, vaikka matka on vielä järjettömän pitkä ja tuskainen. Tämä kaksi viikkoa on vasta alku koko matkalle. Kun vaan saisi saman fiiliksen ja motivaation jatkumaan. Onneksi mukana on tuo Jukka ja sinä ,niin se luovuttaminen ja lopettaminen ei ole niin helppoa ja yksinkertaista.  

Tällä hetkellä ainakin voin 100% sanoa että nautin tästä fiiliksestä mikä itsellä on nyt. Ja toivottavasti se myös pysyy sitten kun työ ja arki kiireet iskee kesällä todenteolla päälle, mutta niitten aika murehtia onneksi on vasta myöhemmin kun tulevat ajankohtaisiksi. Nyt mä vaan nautin tästä voittaja fiiliksestä.