Onko lihava tervetullut salille?

Kirjoitan tätä tekstiä suurien tunnemyrskyjen vallassa ja pyydän jo etukäteen anteeksi mikäli teksti ei ole sujuvaa ja pilkut ja pisteet ovat ties missä. Kyseinen aihe liippaa todella läheltä omaa tunnetilaa vielä muutama vuosi sitten.
En ole koskaan hävennyt sitä, että olen muodokas ja jos totta puhutaan, hieman pläski. Mutta olen hävennyt sitä, etten ole pystynyt tekemään asioita ylipainoni takia. Esimerkiksi tikapuiden kiipeäminen on ollut aivan käsittämätön toimenpide kömpelyyden ja tilanteen hallitsemattomuuden takia. Kiipeämisestä on jäänyt jonkin sortin peikko, joka uskaltautuu joskus leveiden hartioitteni takaa lällättelemään "Etpäs uskalla". Enkä ole pahemmin uskaltanut. Ehkä mä jonain päivänä kohtaan peikkoni ja kiipeän tikapuita pitkin taivaisiin.

Onko lihava tervetullut salille?
Syy miksi lähdin kyseistä aihetta tonkimaan on se, että olen nyt viikon sisällä joutunut tai saanut miten sen sitten ottaa selittämään useammalle ihmiselle, että kyllä sinne salille ovat kaikki tervetulleita. Yhdenkään kuntosalin ovessa ei lue ikärajaa, sukupuolen- tai uskonnon rajoittavaa kylttiä eikä siinä ovessa valita asiakkaita elopainon mukaan. Jos siellä salilla olisi paino- tai painoindeksiraja, niin olisihan munkin pitänyt valita lajikseni vaikka vesijuoksu tai Curling. Ei, en tosiaan valinnut vaan valitsin kuntosalilla heilumisen, mä olen pläski ja mä käyn salilla. Ei mun lajivalintaa ole kukaan koskaan kyseenalaistanut vaan mä olen kaikkine kiloineni ollut aina tervetullut. Miksi ihmisillä on se käsitys, että salilla käyvät vain uusimmat Six Deucen jumppatrikoot omistavat Fitnesskissat?














Kuvissa hyvä ystäväni, joka halusi muuttaa elämänsä ja meni salille, kannattiko? Minusta kannatti. Katsoiko kukaan häntä halveksivasti? Ei todellakaan vaan tsemppasivat ja kannustivat jatkamaan ja uskomaan itseensä. Olen niin ylpeä hänestä.

Eräs kuntosaliyrittäjä sanoi mulle joskus, että joutuu tekemään jatkuvasti kovasti töitä sen eteen, että  saisi aivan tavallisia, omasta kunnostaan ja terveydestään huolta pitäviä tai niin haluavia, ihmisiä salille. Onko siis käsitys, että vain hyväkuntoiset ihmiset käyvät salilla?

Juttelin toisen ystäväni kanssa tänään pitkään puhelimessa. Hän on päättänyt aloittaa terveellisemmät elämäntavat ja saada kertyneet liikakilot kuriin. Vau, hienoa. Hänkin päätti mennä salille. Hän kertoi miltä hänestä oli tuntunut ottaa ensimmäinen askel.
"Annika, tiekkö mä istuin autossa kuntosalin pihassa. Mun kädet olivat aivan hiestä märkänä ja mä pelkäsin. Mä pelkäsin, että kaikki nauraa mulle, mä pelkäsin, että kaikki katsoo mua pahalla ja pilkkaa mua. Se oli niin lähellä, etten käynnistänyt autoani ja ajanut kotiin. Mä häpesin."
Ystäni teki päätöksen, avasi auton oven ja marssi salille. Hän teki treeninsä, sai tsemppaavaa palautetta ja jaksoi treenin loppuun asti hymyssä suin. Niinhän sitä sanotaan, että se ensivaikutelma on kaikkein tärkein. Ystäväni tunsi itsensä tervetulleeksi ja koki treenaamisen miellyttäväksi ohjaajan sympaattisen ammattitaidon ansiosta.
Riku, sä olet tää arjen sankari, jonka ansiosta ystäväni koki itsensä tervetulleeksi salille, kiitos <3

Mun vinkit aloittelevalle:

1. Tee itsellesi tavoite
2. Tee päätös
3. Pidä edellä mainituista kiinni
4. Jätä huono itsetunto kotiin 
5. Ole itse positiivinen
6. Juttele, kysele ja hymyile

                                 Loppuun pakollinen selfie penkkireenin lomassa, kiva tuo peili katossa:)

Lähde salille, haasta itsesi, tee asioita, joita SÄ haluat tehdä. Kukaan ei voi liikkua sun puolesta, kukaan ei voi tehdä päätöstä sun puolesta, sä olet sun oman elämäsi herra ja tee elämälläsi juuri niinkuin sä haluat. Toivotan kaikille ihanille isoille ja pienille, aloittelijoille ja kokeneille, mukavia hetkiä liikunnan ja varsinkin saliharrastuksen parissa.

Sä pystyt siihen, susta on siihen. Ole kiitollinen siitä, että sulla on toi kroppa jolla sä voit treenata. Kaikilla sitä ei ole.

Ole oman elämäsi BATMAN!