Ootko sä tosi vahva?

Kävin tänään asioimassa eräässä paikallisessa liikkeessä. Oman vuoroni tullessa henkilökunnan edustaja tervehti mua iloisesti ja kysyi, että "oletko sä nyt tosi vahva? Kyseinen naishenkilö oli ilmeisesti joskus eksynyt jostain käsittämättömästä syystä lukemaan blogiani. Hän on ennestään mulle tuttu Reiki  kurssilta ja naamakirjasta, joten uskon, että kysymyksen asetteluun liittyy pienoista sarkasmia :D.

Asia jäi oikein vaivaamaan. Olenko mä tosi vahva? Mikä määrittelee vahvan? Mihin mä vertaan itseäni? Millä mittareilla vahvaa mitataan? Milloin on rittävän vahva? Nyt siis puhutaan fyysisestä voimasta, ei henkimaailman jutuista.

Mulla ei ole mitään tietoa siitä, että kuinka paljon muut naiset lataavat rautaa kyykkytankoon tai kuinka monta 25 kilon kiekkoa he laittavat jalkaprässiin, en ole koskaan katsonut millä painoilla naiset omalla salillani penkkaavat. Joten voinko mä verrata itseäni muihin? Mä teen sellaisilla painoilla, jotka ovat mulle hyvät.


Tässä kuvassa teen kulmasoutua (taijoitain) viiden kilon painolla, josta otettiin puolet pois viimeisissä toistoissa, olenko tosi vahva? *Nauran täällä kyyneleet silmissä*

Tässä kuvassa mä kyykkään 80 kiloa niskassa, olenko mä tosi vahva? Omaan hanuriin tuo liike ja paino- määrä uppos ihan kivasti.

 
Eilisessä hanuri/ takareisireenissä tein 30 toistoa 280 kilolla prässissä. Sarja hipoi hyvin läheltä omaa ennätystäni. Joko mä nyt olen tosi vahva? Tuo sarja onnistui vain sillä, että kuntosalini söpönen omistaja tarjosi apuaan ja karjui korvaani komentaen lisätoistoja toistojen perään.Tiedättekö tunteen, kun mikään ei riitä?

Tämä kommentti vain siksi, että tsemppi ja kannustus lisää reenitehoja huomattavasti. Suosittelen ottamaan ohjattuja reenejä aina säännöllisin väliajoin. Mulle ja Virvelle on tulossa ohjattua tissireeniä huomenna...

Alla olevassa kuvassa teen toistoja 25 kilolla. Olenko mä vahva? Silloin tuo 25 kiloa tuntui tosi raskaalle ja olo oli sarjan jälkeen kuin Olympiavoittajalla.

Tuskin mä koskaan nostan penkistä Pajulahden tavoin reilu 100 kiloa tai vetäise maasta 190 kiloa kuten Kati Luoto. Jos näihin tyttöihin pitäisi itseäni verrata niin en todellakaan ole vahva.

Oli asia niin tai näin niin pääasia ovat tuntuma, hyvä olo ja päämäärien tavottelu. Tässä kohtaa tunnen aina piston sydämessäni sillä vastaukseni on aina "en tiedä", kun coutsi kysyy tavoitteistani. Ehkä mun päätavoite on unettomuuden voittaminen ja sivutavoitteena lihasmassan kasvatus?!

20 hyvää syytä olla hieman pläski

Onko olemassa hyviä syitä olla hieman pläski. Sanotaan, että "Lihavat ovat leppoisia". Pitääkö se paikkansa?


1. Syli on aina lämmin ja pehmeä.

2. Kukaan ei kyseenalaista pläskin kieltäytymistä herkuista "Se on kumminkin laihiksella". 

3. Vaatteet ovat aina hyviä ja istuvia päällä, eihän pläski voi ostaa tavoiteskinifarkkuja kaappiin kun ei hän kuitenkaan koskaan niihin mahdu.

4. Pläski on aina hyväntuulinen, koska ei kärsi nälkää eikä kylmää

5. Pläskillä on valtavat jalkavoimat, onhan hän kantanut vuosikausia suurta lastia mukanaan. 

6. Alennusmyynneistä pläski löytää aina kivoja ja halpoja vaatteita

7. Sopivat hanuriairbackit suojaa suuremmilta onnettomuuksilta kaatumistilanteissa

8. Osteoporoosiriski pienenee

9. Hormoonitoiminta pysynee vilkkaampana

10. Pläski lämmittää mukavasti

11. Naisellinen ja muodokas olla pitää

12. Kukaan ei edes ehdota juoksulenkkiä, eihän pläski jaksa juosta

13. Pläskin vatsa on kuin pullataikina, sitä on kiva vaivata

14. Kalorinkulutus on suurempi = saa syödä enemmän

15. Pikkuisen pläskin ihokin pysyy kimmoisampana

16. Pläskillä on isommat luut ja lihavuus on geeneissä

17. Napostelulautasen saa kätevästi leveän reiden taakse. Kapeamman takaa se näkyisi

18. Miehet tykkää kun on mistä ottaa kiinni

19. Illalla olo on kuin hylkeen poikasella, kierähtää massun viereen nukkumaan

20. PAINO ON VOIMAA JA YLIPAINO ON YLIVOIMAA :D

Pläskin bodarin uusi lenkkipipo (koska en kuitenkaan innostu lenkkeilystä, menee pipo mukavasti työmatkoilla, autolla...)

Tyttöreeniä

Nyt kun kesä on kohta lusittu, alkaa naistenlehdet olla täynnä erilaisia vinkkejä kuntosalille, ruokavalioon ja lenkkipoluille. Kesäisin porukalla on massakausi, jotta syksyllä voi aloittaa uuden elämän ja karistaa kertyneen fläsäkerroksen pois ihka uusilla trendikkäillä liikuntamuodoilla ja ruokavalioilla. Allekirjoittanutkin on joskus sortunut muodikkaisiin dietteihin kuten Paleo, Atkins, Painonvartijat, vähärasvaiset, veriryhmään liittyvät sun muut enemmän ja vähemmän toimivat ruokavaliot. Noista edellämainituista Atkins/ karppaus on ollut minun kohdallani toimivin. Tosin silloin en reenannut salilla. Nyt reenien ollessa suht koht intensiivisiä ja kovia, käytän perusbodari ruokavaliota keskittäen hiilarit reenien ympärille ja iltaan ennen nukkumaanmenoa.

Mutta asiaan eli naistenlehtien jumppavinkkeihin. Naistenlehdissähän on, niinkuin kaikki tietävät, koko totuus ja vain niillä ohjeilla voit saavuttaa kauniin, solakan, sporttisen ja terveen vartalon, mielen ja psyykeen. "Vain kahdessa viikossa unelmiesi vartalo", "Näin onnistut pysyvästi pudottamaan painoasi" olemme varmasti kaikki joskus sortuneet uskomaan lehtien kirjoittamiin huikeisiin lupauksiin.

Ostin vuosi sitten kesällä Muscle & Fitness hers lehden kesä-heinäkuun numeron. Eilen kaivoin kyseisen lehden muiden bodauslehtien valtavasta pinosta ja päätin kokeilla Amanda Latonan salaista pakaratreeniä. Neiti Latona on minulle täysin tuntematon kaunotar, joten pitihän minun heti selvittää kenestä tässä nyt on kyse. Google tiesi kertoa, että Amanda Latona on Bikinifitness Pro kilpailija. En siis kenen tahansa noviisijumpparin treeniä lähtenyt kokeilemaan.Treeni on hieman sovellettu minulle suotuisampaan muotoon.

Alkulämmittelyt crossarilla ja kaikilla salilla olevilla jalkalaitteilla+ smithissä ilman painoja.

Supersarjana 4 kierrosta:
- Kyykkykävely 30 askelta 20 kiloa niskassa
- Prässi sivuttain yhdellä jalalla 10 toistoa 25kg

 Toinen supersarja 4 kierrosta:
- Smith kyykky 25kg 15 toistoa
- Leveä hyppy 10kg sylissä 15 toistoa

Vaikkei kuvasta välitykkään, niin tähän tulee siis hyppy ylös...

Viimeisenä liikkeenä pakarapotku tai jotain sellaista Smtih laitteessa 4 sarjaa 10kg 15 toistoa.

Tytöt halusi kokeilla GHR hanuriliikettä, josta en tietenkään voinut kieltäytyä, joten se vihonviimeisenä liikkeenä vastus 40kg 2x8 toistoa. Tämä pitäisi kuulemma joskus tehdä ilman vastusta, olen kehittynyt vuodessa sen verran, että vastus on vähentynyt 10 kilolla. Jos siis käytämme Herra Linjaman opettamaa matematiikkaa, niin viiden vuoden päästä tämä liike sujunee ilman vastusta omalla painolla, tai sitten ei...

Ei mulle yhdestä reenistä ihan Latonan takamusta tullut, mutta hikeä tuli vuodatettua 1000 kalorin verran. (ei kannata tuijottaa sykemittarin aikaa, unohdin kellon päälle, reeniaika lämmittelyineen ja loppurallatuksineen n. 1h45min)

Suurena skeptikkona ja naistenlehtien pilkkaajana täytyy kyllä myöntää, vaikka se vaikeaa onkin, että oikein toimiva ja hyvä treeni oli. Kuten toinen koutsini blogissaan kirjoittaa, että ei ne painot vaan se tuntuma ja tekniikka, totta joka sana. Tästä kyseisestä hanuritreenistä sai mitä mainioimman tuntuman kohdelihakseen eli pakaraan. Tämä treeni oli jopa niin hyvä, että voin kuvitella tekeväni sen uudelleenkin.

Kohta alkaa uusi reeniviikko ja uudet kujeet. Eilisen Nougat jäätelötankkauksen jälkeen hiilarivarastot on täynnä pariksi viikoksi, nams oli hyvvää :) 

Ainako uneton?

Huomenta!

Kokonaisen valvotun yön jälkeen ajattelin jälleen kirjoittaa unesta, väsymisestä ja unettomuudesta. Kävin eilen illalla salilla treenaamassa selkäfileet aroiksi, hyvä reeni oli. Reenin jälkeen reilu hiilaripitoinen ateria, jonka jälkeen olin niin väsynyt, että en jaksanut pitää silmiäni auki, mutta sänkyyn mennessä uni ei tullut. Katsoin kelloa parin tunnin välein ja kauhulla mietin tulevan päivän haasteita, joita väsyneenä on lähes mahdoton suorittaa kiitettävästi. Olin koko ajan unen rajamailla, juuri siinä hetkessä kun unen kuuluisi tulla, mutta ei tullut. Olotila valvomisten jälkeen on sumuinen, ajatus pätkii, syke on korkealla, silmät sattuvat, pää tuntuu raskaalta ja ärsytyskynnys on todella matala.

Aamulenkki ja kuntosali jäävät suosiolla väliin, katsotaan huomenna...

Luin hyvän artikkelin unettomuudesta, siinä puhuttiin mm. siitä, että nykyään myös nukkuminen on medikalisoitu. Jos et nuku vähintään 7 tuntia putkeen 23- 07 välillä, kärsit unettomuudesta. Jos nukut päiväunia tai heräät aamulla väkisin kellon soittamaan olet laiska, jos valvot myöhään olet yökukkuja. Toiselle saattaa sopia päiväunet ja toinen nukkuu kahdet pidemmät unet päivän aikana, molemmat ovat "normaaleja". Oma olotila ja jaksaminen ratkaisevat sen mikä sopii mulle ja minkälaisilla unilla mä jaksan päivän haasteet.

Mä en nuku yöllä enkä päivällä. Jos on oikein hyvä yö niin nukahdan ja nukun pari tuntia putkeen, herään ja nukahdan uudelleen nukkuen ehkä viisi tuntia yhteensä. Jos mulla on huono yö, en nuku silmäystäkään, olen unen rajamailla koko yön, mutten nukahda, silmäluomet ovat niin raskaat, etten pysty pitämään niitä auki, mutten nukahda, koko kroppani on täysin rennossa ja nukkumiselle valmiissa tilassa, mutten nukahda.

Antaisin mitä vain jos saisin olla Nalle Puh alla olevassa kuvassa. zzzzz


Sain muutama päivä sitten Jeveltä vinkkiä alkavasta unitutkimuksesta. Minullahan ei ole koskaa todettu mitään elimellistä vikaa josta unettomuus johtuisi, uskon stressin olevan osa syy unettomuuteeni, muttei koko totuus. Lähetin tutkijalle viestiä kiinnostuksestani tutkimusta kohtaan ja sain myöntävän vastauksen. Olen todella innoissani ja odottavin mielin. Kirjoittelen tutkimuksesta ja sen etenemisestä jatkossa myös tänne blogiini. Josko minäkin joskus vielä nukkuisin kokonaisen yön kunnolla.

Lihavan bodarin ainoa pieni toive, hyvä yöuni ;)

Lomalta paluu

Varoitus: Levännyt, lomaillut ja virtaa täynnä oleva coutsi Jani Rajala päässyt irti.
Tuntomerkit: Kiltin ja herttaisen oloinen herrasmies, yläraajoihin tikattu merkintöjä, isonkokoinen, mutta liikkuu vikkelästi. 
Kohde on erittäin vaarallinen, nopea käänteissään ja huomaa pienenkin lipsumisen kuntosaliharrastajan treenaamisessa ja rankaisee välittömästä.

Kaksi täysin viatonta naisihmisolentoa odottavat kauhunsekaisin tuntein tulevaa harjoitusta kohteen kanssa.

Pääsimme ottamaan alkulämmöt jumppasaliin, kyykkyä, askelkyykkyä. Etureidet olivat mukavasti verellä kyllästetyt reenin alkaessa, huhhuh...

Voimaliikkeenä etukyykkyä neljä sarjaa 40kg, 50kg, 55kg, 50kg. Lankku kantapäiden alla varmistaa liikkeen kohdistumisen etureisiin, jihaa!!

Hack kyykky hitaasti alas ja hitaasti ylös, mukavaa touhua.
Prässissäkin taidettiin poiketa, jalat kapealla, hyvä tuntuma.

Mukavaa polttelua etureisikoneessa, 2 toistoa 8 sekunnin pito ylhäällä, 3 toistoa 7 sekuntia jne. Ihan kamalaa..

Kunto loppui kesken sarjan, "ei näin" mutisee koutsi vieressä!!Turhista ei suunnitelluista huilitauoista seurannee rangaistus. Aseistettu ja vaarallinen pohtii mukavaa sanktiota jumppasalin puolelle, jossa loppuverryttelyksi hyppyjä, kyykkyjä...Lupaan ja vannon, että ensi kerralla en huilaa :D Sykemittarin mukaan kulutus 630kcal, aivan hyvä lukema tunnin jumpasta.

Nyt pari päivää myöhemmin etureidet ovat arat ja mukava polte tuntuu kaikkialla kintuissa. Hyvä reeni oli, kiitos Janille ja Virvelle!

Juttelin eilen veljeni kanssa kuntosaliharrastajan identiteettiongelmista. Musta tuntuu, että mulla on nyt sellainen menossa. Pohdin, että näkyykö minusta ollenkaan, että olen huhkinut salilla yli vuoden viitenä päivänä viikossa? Näkyykö 14 kilon fläsänpudotus ja lisääntynyt lihasmassan määrä, onko tämä touhu ollenkaan vienyt kuntoa eteenpäin? Vai näkyykö peilistä edelleen lihava ja löysä keski-ikää lähestyvä tukkansakin punaiseksi värjännyt lähiömutsi? Veljeni lohdutti mua, että ongelma kuuluu asiaan, jokainen kuntosaliharrastaja pohtii jossain vaiheessa samaa asiaa, tiiraa itseään peilistä ja toteaa ettei mitään ole tapahtunut. Siksi onkin hyvä, että ulkopuolinen tipauttaa bodarin maan pinnalle ja kertoo missä mennään. Nyt se tipauttaja sattui olemaan viaton veljeni, joka joutui osalliseksi minun identiteettiongelmaisen tunteen purkauksia ja vakuutti, että näytän ulkoisesti positiivisella tavalla erilaiselta ja paremmalta kuin viime vuoden huhtikuussa.

So Keep Going!! 

Stressin oireita

Hyvää huomenta! 

Viime kirjoituksestani onkin vierähtänyt muutama päivä. Olen yrittänyt käydä reenaamassa, mutta mun ikävä vanha vaiva unettomuus on jälleen kyläilemässä enenevissä määrin.

Kirjoitin unettomuudestani kauan aikaa sitten. Aikaa on kulunut, mutta vaiva ei katoa. Välillä uni tulee, mutta pääasiassa uni on katkonaista, lyhyttä, pinnallista tai sitten en nuku ollenkaan. Kävin muutama kuukausi sitten lääkärissä valittamassa selkäkipuja. Selkäni on kuulemma oikein hyvässä kunnossa ja lihaksisto on paljon parempi kuin ikäisilläni naisilla, kunhan muistan venytellä, välttää raskaita painoja salilla ja käydä hierojalla/ fysioterapeutilla säännöllisesti. Se mitä ortopediltä jäi käteen oli sairauskertomus jossa mulla todettiin krooninen unettomuus. Mun piti siis käydä selkätohtorilla, jotta sain varmistuksen jo itse tekemääni diagnoosiin. Unettomuuteni takia olen käynyt työterveyshuollossa varmasti 10 kertaa. Sieltä saa aina mukavan reseptin käteen, muttei olla halukkaita selvittämään mistä unettomuus johtuu. Onneksi (valitettavasti) on olemassa google, josta saa mukavasti informaatiota erilaisista asioista. On testiä, on oirekuvaa, on keskustelupalstaa ja sen sellaista. Parhaana voisi mainita Suomi24 palstan, josta saa aivan ensiluokkaista ja varmuudella totuudenmukaista tietoa :D :D :D

Olen itse itseni paras asiantuntija ja koen, että stressi on suurin syy unettomuuteeni. Lomamatkoilla nukun hyvin, kotona en. Sanotaan, että vauvoilla on tietyssä iässä levottomanpaa kun päivän touhut tulevat mieleen, esimerkkinä ylös nouseminen ja kävelemään oppiminen. Mulla on luultavasti samankaltaista propleemaa, päivän tekemättömät työt, erinäiset ikävät haasteet, ihmissuhdeongelmat sun muut negatiiviset asiat hiipivät alitajuntaan yöaikaan ja estävät unen saannin ja herättävät kesken unien. Tietoisesti en ajattele yöaikaan oikeastaan mitään, mutta luultavasti alitajuisesti näin on.

Reilu vuosi sitten stressi iski pahasti yläselkään ja rintaan. Selkäkipu oli todella kovaa, kipu säteili rinnnan puolelle tuoden mukanaan rintakipua ja sydänongelmia. Pulssi kohosi levossakin reiluun sataan ja verenpaineet olivat 180/120 luokkaa, vointi oli todella huono. En nukkunut, enkä levännyt, olin todella huonokuntoinen ja ylipainoinen. Olin liian reipas, lihava, huonokuntoinen ja hyväsydäminen sanomaan koskaan ei. Tuo yhdistelmä ei voi tuoda muuta kuin ongelmia. Kun tajusin miten rapakuntoinen ja huonovointinen olen, päätin aloittaa uuden elämän. Painoa sain pois 14kg, vaatekokoni pienentyi 4 numeroa, lihakset ovat vahvistuneet ja hyvä itsetuntoni on parantunut entisestään.

Olen aina ollut huono myöntämään heikkouksiani ja rajojani, aina on oltava jokin konkreettinen oire, jotta osaan rauhoittua. En osaa kuunnella kroppaani, no ehkä tänä päivänä jo paremmin? Nyt tuo stressi on mennyt niskaani ja hartioihini. Tuntuu, että jokaisessa salireenin liikkeessä jännitän niskaa, jopa jalkajumpassa saan niskani kipeäksi. Kävin torstaina fysioterapeutilla, joka totesi, että niskassani on selvä jännitystila/ stressi ja ohjeena jatkaa reenaamista kuten ennenkin, mutta keskittyä siihen, että niska on rentona ja hartiat alhaalla. Toki hän mainitsi henkisen kuorman vähentämisenkin. Käyn vastaanotolla vielä pari kertaa, katsotaan josko ressi saataisiin niskasta pois... Ehkä sitä ressiä pitäisi saada pois myös pään sisältä. Ihme kapistus tää ihmiskroppa.

Tänään on luvassa coutsin vetämä jalkajumppa mulle ja mun reenikaverilleni Virvelle. En saanut eilen pienintäkään vihjettä tulevasta jumpasta toiselta coutsilta, väitti ettei muka tiedä... No, tieto lisää tuskaa, joten paree mennä vaan odottavin mielin ja toivoa hyvää reeniä. 

Karusellijumppaa, here i come