Puhuttiin myös joulusta tai pikemmin joulunajan ruokailuista. Sain pari rentoa vapaasyöntipäivää!! Salilta kotiin tultuani istuin heti koneelle suunnittelemaan joulupöytää, kunnes iski epätodellinen ja outo fiilis. Saan syödä hyvin ja sitä mitä tekee mieli, mutta haluanko? Osaanko syödä niin, että mulle ei tule ällöttävä ähkytäysi olo? Mä en halua sellaista olotilaa, mä haluan olla energinen, tyytyväinen, iloinen ja reipas. Jos mä vedän navan täyteen herkkuja mun olotila ei ole enää energinen, päinvastoin verensokerit on korkeella, väsyttää, ähky olo, turvottaa, ilmavaivoja eikä jaksa tehdä mitään. Ja jääkö syöminen päälle? Osaanko lopettaa niihin kahteen päivään? Mä en halua enää koskaan olla "lähes sadan kilon keijukainen". Tässä 32 vuoden iässä on tullut koitettua kaikki mahdolliset laihdutuskuurit karppauksesta painonvartijoihin ja aina on tullut se viimeinen repsahdus ja taas ollaan alussa. Mä en halua enää palata alkuun, mulla on hyvä meininki ja loistava motivaatio, jota en halua pilata. Elämä on valintoja ja tämä elämäntapa on nyt mun valinta. Toisaalta mä voisin ajatella tätä joulua eräänlaisena virstaanpylväänä, jos mä selviän tästä on yksi kynnys ylitetty. Seuraava kynnys on keväällä alkavan dieetin läpivienti.
Valmentaja käski ottaa rennosti joulunajan sekä ruuan- että reenin suhteen ja tammikuussa täysi höyry päälle sekä reenissä että ruokavaliossa. Seuraava rentoutuminen on kuulemma Juhannuksena.
Otan nyt siis rennosti. Koitan parhaani, lupaan.
Voisin reenaa ensi viikon todella kevyesti vanhalla ohjelmalla ja palata nykyiseen ohjelmaan tammikuun ensimmäinen päivä. Joo, niin mä teen, hyvä suunnitelma.
Tänään olisi ohjelmassa siivous part 2.
Isompi pikkumies toi kotiin todella hyvän todistuksen. Olen niin ylpeä hänestä.
Kippis ja kulaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti