Sattu hauska (ainakin mun mielestä) juttu kun yks mies tuli mun jälkeen prässiin ja kysyin, et jätänkö sulle jotain painoja. Johon mies totesi, että laite ne vain takaisin telineeseen:D. Mulla oli prässissä painoa 175kg. Mies laittoi itse 75kg ja alkoi pumppaamaan.
Sama juttu Hackissa, se kauhisteli mun painoja 75kg, hänellä 25kg. Eli voin todeta, että jumpattu on ennenkin tai sit mies oli vaan tosi huono kuntoinen...
Huomenna ja sunnuntaina kevyttä käsi- olkapääjumppaa. Uuden ohjelman ohjaus on maanantaina ja keskiviikkona.
Pyysin miestä ottamaan koko vartalokuvan, jotta on mitä verrata kuukauden ja vaikka puolen vuoden päästä.
Mulla on motivaatio niin korkeella, ajatukset ovat koko ajan joko hyvässä terveellisessä ruuassa tai sitten reeneissä. Mä puhunkin nykyään vain reenaamisesta ja salille menosta, tulosta ja olosta. Mä oikeesti nautin siitä tuskasta mitä hyvä reeni saa lihaksiin aikaiseksi. Mulla on koko ajan hymy herkässä ja olen oppinut nauttimaan elämästä, reenaamisesta ja siitä hyvästä olosta, jonka urheileminen tuottaa. Mä en halua koskaan enää vaihtaa tätä hyvää oloa siihen pullamössöiseenherkkuperselöllykkähyytelölaiskapaskaan. Haluan olla urheilullinen elämästä nauttiva onnellinen äiti.
Laitan jossain vaiheessa edellä mainitusta pullamössöstä kuvan... Se vaan on niin vaikeaa, vaikeaa myöntää olleensa niin huonossa ja rumassa kunnossa joskus. Tästä on matkaa vain ylöspäin kohti unelmaa ja unelmien vartaloa. Paljon on vielä tehtävänä, mutta olen siihen valmis. Kiitos siitä miehelleni, joka kannustaa lähtemään salille, ottaa kuvia ja hoitaa lapsia, äidilleni joka sponssaa rahallisesti projektiani ja valmentajaani, jonka hellässä huomassa saan viettää seuraavan(t) vuoteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti