Tuli poikettua Suomen Turussa koulutuksessa. Aiheena tällä kertaa "Sietämätön työn ilo", työilmapiiri, erilaisuudessa on rikkaus.
Olen testaamamme metodin mukaan ihmiskeskeinen, innostava, puhelias, suora, tunteellinen, tiedonhaluinen ja aikatauluista piittaamaton huithapeli.
Usein tälläinen ihminen hakeutuu, jostain kumman syystä, harkitsevaisen, aloitekyvyttömän, johdonmukaisen, pitkäjännitteisen, asiantuntevan ja fatkatietoisen analyytikon seuraan. =minä ja mieheni:D
Mietimpä tässä itsekseni, että onkohan se noin, että vastakohdat täydentää toisiaan vai viehättääkö se toisen ihmisen erilaisuus vai kentien halu muuttaa vastakohtaansa omannäköisekseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti