Fitness buumista

Myös minä haluan ottaa kantaa vellovaan Fitness buumiin.

Minä tarkastelen asiaa näin maallikon silmin. Itse en ole kiinnostunut kilpailemisesta, koska niin askeettinen elämä ei sovi mulle eikä mulla ole selkärankaa eikä motivaatiota kiusata itseäni sellaisella asialla, joka ei ole se ykkös juttu mun elämässä. Kunnioitan ja ihailen urheilijoita, jotka päämäärä mielessään painavat kohti tavoitetta piiruakaan periksi antamatta, vaakaavat jokaisen suupalan ja noudattavat valmentajan jokaista ohjetta kuin muslimi koraania. Jokainen urheilija, joka tekee parhaansa ja antaa kaikkensa ovat voittajia mun silmissä.

Mutta se mitä mä en kunnioita enkä ymmärrä on se, että tietynlaisen buumin ollessa valloillaan, kaikki haluavat sitä. Pikkuplikat marssivat perse keinuen salille, tekevät kisavalmennussopimukset, ottavat silikonit, irtoripset ja lisätukan, hankkivat silmät kiiluen upeat bling bling bikinit ja nousevat täysin raakileina lavalle yleisön naurunalaiseksi. Hankkivat vielä tällä tavalla pysyviä psyykkisiä ongelmia ja minäkuvan vääristymiä. Ja mikä on vieläkin käsittämättömämpää on se, että Suomessa on sellaisia valmentajia, jotka lähtevät mukaan tälläiseen sirkukseen. Kysehän on huippu- urheilusta. Ei maailman maineeseen noussut jääkiekkoilija Teemu Selänne tai tenniksen suurnimi Jarkko Nieminenkään nousseet Suomen huippu- urheilun kärkeen kuuden kuukauden valmennuksen ja uusien Bauereitten tai sikakalliin tennismailan ansiosta vaan vuosien määrätietoisella kovalla työllä.

Kaiken huippu oli eräs blogi, jonne eksyin selatessani Fitness aiheisia kirjoituksia. Tämän kyseisen blogin alulle pannut daami meni ja otti ensin silikonit ja sen jälkeen osti vasta salikortin. Mitä *elvettiä?? Hän kirjoitti blogissaan, että haluaa olla valmis ja täysin kunnossa noustessaan Body Fitness lavalle. Hän siis koki, että paras tapa aloittaa fysiikan rakentaminen on plastiikkakirurgialla, KOMIAA!!!

Minusta voisimme nyt tähän väliin tehdä pienen ajatusleikin. Voisiko teidän mielestänne alla olevassa kuvassa oleva rautaa rakastava ylipainoinen bodari päättää yhtäkkiä haluta nousta pariluistelun Euroopan mestaruustasolle puolen vuoden kaunoluistinten päälle pukemisen ja hienon persrajaa nuolevan mekon oston jälkeen? Miettikää, että kyseinen matami voisi toteuttaa "suuren" unelmansa ja nousta ilmaan höyhenen lailla ja vielä niin, että unelmien komea karpaasi turvaisi alastulon turvalliseen syliinsä. 

 Kuva kopioitu täältä.

Mä luulen, että kaikki siis aivan kaikki toteaisivat unelmani olevan täysin mahdoton toteuttaa niin lyhyessä aikataulussa. Ja onhan se Suomen terveydenhuollon sikamaista rahankäyttöä kun luisteluparini kävisi viikosta toiseen lääkärin vastaanotolla venähdysten, murtumien ja lopuksi sairaseläkkeen hakemista varten.

Tässä esimerkissä halusin korostaa ajatusta siitä, että unelmien eteen on tehtävä hitokseen töitä. Harvoin nopealla aikataululla saadaan hyviä tuloksia aikaan. Joistain asioista täytyy luopua, harjoituksiin on mentävä vaikkei yhtään huvittaisi, parsaa on väännettävä posket lommolla vaikkei yhtään maistuisi ja kavereitten kanssa kännäämisestä täytyy luopua jos laji niin vaatii.

Elämä on valintoja, tehkää järkeviä realistisia valintoja, joihin teillä riittää resurssit, eläkää elämää täysillä nauttien niistä asioista, jotka ovat teille tärkeitä. Älkää eläkö elämää muiden takia, eläkää omaa unelmaanne ja tehkää kunnolla töitä sen eteen. Meistä kaikista, vaikka niin kovasti haluaisimme, ei vaan ole taitoluistelijoiksi, Fitness urheilijoiksi eikä huippu jääkiekkoilijoiksi.

Onnellisia eivät ole ne, jotka tekevät jotain mitä muutkin tekevät ja etsivät hyväksyntää muilta vaan ne jotka elävät omaa unelmaansa ja tekevät asioita itsensä ja oman hyvinvointinsa eteen.

Ollaan vahvoja ja ylpeitä siitä mitä olemme muiden mielipiteistä välittämättä. pus pus kaikille <3