Olen miettinyt, että toivottavasti kukaan, siis kukaan, ei ota mun blogia ihan tosissaan. Mä olen vaan tämmöinen reilu kolmekymppinen kuntosaliin hurahtanut rouva, joka ei oikeastaan edes tiedä kehonrakennuksesta yhtään mitään. Käyn salilla, koska se on tällä hetkellä suuri intohimoni. Minusta on niin hienoa nähdä muutoksia kropassa ja päänupissa. Ehkä vielä enemmän muutokset pään sisässä kiehtoo mua. Mä arvostan ja kunnioitan suuresti niitä ihmisiä, jotka pystyvät hillitsemään itsensä mielihaluilta. Kovaa reenaaminen vaatii mieleltä suuria ponnisteluja, eikä monen ylistämä mentaalivalmennus ole yhtään huono juttu. Yhdessä jalkareenissä valitin suureen ääneen, etten mä jaksa enää, valmentaja karjuu korvaan, että "Päästä se on kiinni, eikä lihaksista" ja taas veivasin muutaman toiston lisää. Mä luulen, että mulle suurin haaste on juurikin pään sisässä. Mulla ei ole niin suurta itsehillintää, että pystyisin olemaan herkuttelematta aina välillä. Toisinaan saattaa mennä monta viikkoa ohjeiden mukaan ja sitten tapahtuu totaali överit.
Toisaalta onko sillä jotain väliä jos pari kertaa kuussa herkuttelee? Toiset herkuttelee joka päivä. En mä kuitenkaan ole Fitnesskisoihin reenaamassa.
Tämän blogin tarkoitus on olla treenipäiväkirja mulle itselle, motivaattorina jollekin toiselle ja hyvällä fiiliksellä kirjoitettu tarina mun muutoksesta niin fyysisesti kuin henkisesti kohti parempaa elämää.
Älkää siis turhaan ressatko mun mielialojen jatkuvasta muutoksesta, tänään reenaan kovaa, huomenna pudotan painoa, viikon päästä en jaksakaan reenata. Muutoksia tapahtuu ja se on elämää. Ne ihmiset, jotka reenaavat kohti suuria tavoitteita ei voikaan jatkuvasti muuttaa mieltään vaan painavat päämäärä mielessä juuri oikeaan suuntaan täysillä joka päivä lipsumatta reenissä ja ruuassa.
Jeven kanssa vaihdoin tänään muutaman sanan koskien aihetta mielireeni. Hän kysyi, että miksi just kädet ja olkapäät. Mietin aihetta vielä kotonakin. Onko mulla lempireeniä? Käsi-olkareenissä saan aina hyvän pumpin aikaiseksi ja lihakset väsytettyä loppuun asti. Mutta niinhän mä saan jalkareenissäkin, samoi rinnassa. Ja nyt kun osaan reenata selkää, tykkään siitäkin. Siis onko mulla lempireeniä? Ei varmaan mitään ylitse muiden. Mä tulin siihen tulokseen, että lihasryhmällä ei ole mitään väliä, kunhan reeni on kova ja jumppa menee oikeaa osoitteeseen.
Tein jälleen lisäravinne tilauksen viikko sitten. Kotiin kannettuna tulivat:
Tänään oli siis käsi-olkareeni. Hyvä reeni olikin. Mutta kyllä tän energiatason laskun huomaa ihan selkeästi reenissä. Vähemmän ruokaa=pienemmät painot. 6 kilolla vipunostoja sivulle meni ehkä 8 toistoa puhtaasti kun ennen on mennyt se 15. Habaa olen vääntänyt tanko+ 5kg, nyt pelkkä tanko. Valmentaja kyllä varoitti, että sarjapainot tulee tippumaan eväiden vähentymisen myötä, mutta enhän mä uskonut. No, nyt uskon. Ärsyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti