Aloitin partioharrastuksen uudelleen muutama vuosi sitten esikkoni ollessa esikouluikäinen. Halusin lapsilleni hyvän, yhteisöllisen ja monipuolisen harrastuksen. Harrastin partiota lapsena ja teininä, mutta kuten monelle nuorelle käy, harrastus jäi ja muut "tärkeämmät" asiat veivät mukanaan. Nyt olen erittäin innokas ja motivointunut partiomamma. Enkä voi kieltää ettenkö nauttisi metsässä asumisesta, kenttäruokailuista, itse tekemisestä ja elämästä kaukana nykytekniikkaa ja yhteiskunnan luomasta paineesta ja kiireestä.
Olin suunnitellut leirin ajaksi täyslepojakson. Musta ei ole veivaamaan kevyttä reeniä, pidän mieluummin täyslepoa kuin hinkkaan pienillä painoilla kevyttä, aerobista, palauttavaa reeniä. Ei ole mun juttu. Kun reenataan, niin reenataan täysillä, kun levätään niin silloin keskitytään olleelliseen eli lepoon. Missä muualla mieli ja ruumis lepää paremmin kuin keskellä metsää? Ei missään! Lepo ei tosin mennyt ihan putkeen, voin kertoa, että paarmojen ja hyttysten joukkoteurastusyrityksillä kului huimasti energiaa ja kaloreita.
Leirin ensimmäinen päivä
Pelottaisko sua, jos tämmöinen metsänelijä tulis sua vastaan hämärässä metsässä? Itseäni ainakin hieman pelottaa ajatus 6 päivää metsässä asuneesta, 30 asteen helteessä paahtuneesta, hiilaripöllyisestä nälkäisestä bodarista.
Leirin purku menossa, ajatukset tulevassa treenijaksossa ja terveellisessä SUOLAISESSA ruuassa. Mähän suunnittelin lepojaksolle kevyttä proteiinipitoista evästä sisältävän ruokalistan, pakkasin mukaan säilykelihaa, tonnikalaa, ananasta, pähkinöitä, heraa ja riisikakkuja. Eväät olivat siis kunnossa. Ainoa asia, jota en tajunnut ottaa huomioon oli suola. Sää oli koko leirin ajan paahtavan kuuma, hikivesi valui noroina pitkin selkää taukoamatta. Noudatin hyvin tarkkaan ruokavaliota kolme kokonaista päivää, kunnes olo meni niin huonoksi, että makasin teltan pohjalla leposyke päälle sadan. Syöminen eikä juominen auttaneet yhtään. Pyysin esikoistani tuomaan mulle telttaan perunalastuja, juustoriisikakkuja ja vettä. Oksennusta nieleskellen sain syötyä tarjottuja herkkuja ja olo parani pikkuhiljaa. Päätin olla riskeeraamatta terveyttäni ja aloin juomaan leirillä tarjolla ollutta suolattua mehua ja syömään aivan hyväksi todettua leirievästä. Loput leiripäivät menivät mukavasti auringosta nauttien. Tästä opin, että seuraavalle leirille varaan riittävästi suolaa mukaan. Kotimatkalla pysähdyimme huoltoasemalle, kassaneidin ilme olisi ollut ikuistamisen arvoinen pyytäessäni lisäämään t-lusikallisen suolaa veteni joukkoon :D
Leirille oli pystytetty partiokauppa, josta ostin itselleni riippukeinun. Rinkkojen tyhjäämisen ja telttojen purun jälkeen vatsa täynnä hyvvää evästä päätin keskittyä oleelliseen...
Mieli ja ruumis ravittuna on hyvä aloittaa uusi ja suunnitelmallisempi reenijakso, Óle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti