Annuko kehonrakentaja?

Tänään salilla kanssareenaaja kertoi äitinsä soitelleen hänelle ja kauhistelleen, että et kai sinä vaan ole alkanut sellaiseksi kehonrakentajaksi?? Kanssareenaajani oli todennut äitinsä tuskaa helpottaakseen, että en ole kunhan vain käyn salilla. Mikä sitten on kehonrakentaja, kuka sen määrittelee olenko minä tai oletko sinä? Millä mittarilla voimme mitata kenen kroppa täyttää kehonrakentajan määrittelyn?

Ehtymätön tiedonlähteemme Wikipedia määrittelee kehonrakennuksen näin:
Kehonrakennuksessa harjoitetaan kehon lihaksia painoin ja vastuksin. Päämääränä on saada mahdollisimman lihaksikas, mutta vähärasvainen vartalo. Kehonrakennus on suosittu harrastus, ja sitä harrastetaan myös harrastaja- ja ammattilaiskilpaurheiluna. Kilpailuissa vertailukohtina käytetään lihasmassan määrää, lihasmassan tasapainoista jakautumista, kehon rasvaprosentin alhaisuutta ja lihasten erottuvuutta. Kilpaurheilumuotona kehonrakennus on kurinalaista ja askeettista elämää vaativa laji.

Minä itse ajattelen, että kaikki lajin harrastajat ovat kehonrakentajia, mikäli heillä on tavoitteena oman kropan muokkaaminen kuntosaliharjoittelulla ja ruokavaliolla eli ne harrastajat, jotka kovalla reenilla hankkivat lisää lihasmassaa= rakentavat kehoaan. 

Onko Annu kehonrakentaja? Ehdottomasti on. Reenaan kovaa ja korkealta joka ikinen reeni, väsytän kohdelihaksen aivan loppuun ja vielä nautin siitä. Tavoitteeni on lihasmassan kasvatus, hyvä olo ja onnistumisen fiilis. Todella harvoin olen lähtenyt salilta niin, että ajatuksena on vajaa reeni, vajaat painot tai vajaaksi jääneet sarjat. No way, aina loppuun asti. Kun joku kysyy mun harrastuksestani, niin usein vastaan, että kehonrakennus. Niin, siitä se kysely, ihmettely ja ennen kaikkea kyseenalaistaminen sitten alkaakin, mutta aiheesta mä olenkin jo kirjoittanut yhden postauksen aiemmin, joten ei siitä sen enempää.

Tuntuu, että ensimmäistä kertaa sitten teinivuosieni, joista ei siis todellakaan ole paljon aikaa :D :D :D, todella nautin jostain harrastuksesta ja olen hyvä siinä. Hei, mä todella sanoin sen nyt ääneen, mä olen hyvä. Onnistumisen kokemuksia saan omasta mielestäni nykyään todella vähän. Vaikuttaakohan siihen nykyinen pakkotahtinen elämäntyyli ja aikataulut vai mikä? En tiedä, mutta tietynlainen hyvänolon tunne ja onnistumisen riemu on hyvin harvakseltaan koettu tunne. Kuntosali on sellainen paikka, jossa mä tunnen, että mä osaan, mä olen hyvä ja mä kehityn. Pelkkä punttien kolistelu ei tuo sitä kokonaisvaltaista hyvänolontunnetta vaan se henki, tsemppi ja yhteisöllisyys kuntosalilla. Tämä kokonaisuus saa mut joka reenin jälkeen todella hyvälle tuulelle. Pusuja kaikille ihanaisille ihmisille Tzempissä!!

Kaksi kovaa naiskehonrakentajaa, Kati Alander ja Susanna Mantila. Vau.
Jos joskus saisin taikaiskusta itsehillinnän niin... Mutta sitä odotellessa voi vain ihailla ja kunnioittaa muiden päättäväisyyttä, kunnianhimoa, itsehillintää ja päämäärätietoisuutta. 





 Ihania kesäpäiviä kaikille :)