Stressin oireita

Hyvää huomenta! 

Viime kirjoituksestani onkin vierähtänyt muutama päivä. Olen yrittänyt käydä reenaamassa, mutta mun ikävä vanha vaiva unettomuus on jälleen kyläilemässä enenevissä määrin.

Kirjoitin unettomuudestani kauan aikaa sitten. Aikaa on kulunut, mutta vaiva ei katoa. Välillä uni tulee, mutta pääasiassa uni on katkonaista, lyhyttä, pinnallista tai sitten en nuku ollenkaan. Kävin muutama kuukausi sitten lääkärissä valittamassa selkäkipuja. Selkäni on kuulemma oikein hyvässä kunnossa ja lihaksisto on paljon parempi kuin ikäisilläni naisilla, kunhan muistan venytellä, välttää raskaita painoja salilla ja käydä hierojalla/ fysioterapeutilla säännöllisesti. Se mitä ortopediltä jäi käteen oli sairauskertomus jossa mulla todettiin krooninen unettomuus. Mun piti siis käydä selkätohtorilla, jotta sain varmistuksen jo itse tekemääni diagnoosiin. Unettomuuteni takia olen käynyt työterveyshuollossa varmasti 10 kertaa. Sieltä saa aina mukavan reseptin käteen, muttei olla halukkaita selvittämään mistä unettomuus johtuu. Onneksi (valitettavasti) on olemassa google, josta saa mukavasti informaatiota erilaisista asioista. On testiä, on oirekuvaa, on keskustelupalstaa ja sen sellaista. Parhaana voisi mainita Suomi24 palstan, josta saa aivan ensiluokkaista ja varmuudella totuudenmukaista tietoa :D :D :D

Olen itse itseni paras asiantuntija ja koen, että stressi on suurin syy unettomuuteeni. Lomamatkoilla nukun hyvin, kotona en. Sanotaan, että vauvoilla on tietyssä iässä levottomanpaa kun päivän touhut tulevat mieleen, esimerkkinä ylös nouseminen ja kävelemään oppiminen. Mulla on luultavasti samankaltaista propleemaa, päivän tekemättömät työt, erinäiset ikävät haasteet, ihmissuhdeongelmat sun muut negatiiviset asiat hiipivät alitajuntaan yöaikaan ja estävät unen saannin ja herättävät kesken unien. Tietoisesti en ajattele yöaikaan oikeastaan mitään, mutta luultavasti alitajuisesti näin on.

Reilu vuosi sitten stressi iski pahasti yläselkään ja rintaan. Selkäkipu oli todella kovaa, kipu säteili rinnnan puolelle tuoden mukanaan rintakipua ja sydänongelmia. Pulssi kohosi levossakin reiluun sataan ja verenpaineet olivat 180/120 luokkaa, vointi oli todella huono. En nukkunut, enkä levännyt, olin todella huonokuntoinen ja ylipainoinen. Olin liian reipas, lihava, huonokuntoinen ja hyväsydäminen sanomaan koskaan ei. Tuo yhdistelmä ei voi tuoda muuta kuin ongelmia. Kun tajusin miten rapakuntoinen ja huonovointinen olen, päätin aloittaa uuden elämän. Painoa sain pois 14kg, vaatekokoni pienentyi 4 numeroa, lihakset ovat vahvistuneet ja hyvä itsetuntoni on parantunut entisestään.

Olen aina ollut huono myöntämään heikkouksiani ja rajojani, aina on oltava jokin konkreettinen oire, jotta osaan rauhoittua. En osaa kuunnella kroppaani, no ehkä tänä päivänä jo paremmin? Nyt tuo stressi on mennyt niskaani ja hartioihini. Tuntuu, että jokaisessa salireenin liikkeessä jännitän niskaa, jopa jalkajumpassa saan niskani kipeäksi. Kävin torstaina fysioterapeutilla, joka totesi, että niskassani on selvä jännitystila/ stressi ja ohjeena jatkaa reenaamista kuten ennenkin, mutta keskittyä siihen, että niska on rentona ja hartiat alhaalla. Toki hän mainitsi henkisen kuorman vähentämisenkin. Käyn vastaanotolla vielä pari kertaa, katsotaan josko ressi saataisiin niskasta pois... Ehkä sitä ressiä pitäisi saada pois myös pään sisältä. Ihme kapistus tää ihmiskroppa.

Tänään on luvassa coutsin vetämä jalkajumppa mulle ja mun reenikaverilleni Virvelle. En saanut eilen pienintäkään vihjettä tulevasta jumpasta toiselta coutsilta, väitti ettei muka tiedä... No, tieto lisää tuskaa, joten paree mennä vaan odottavin mielin ja toivoa hyvää reeniä. 

Karusellijumppaa, here i come