"Hän oli latujen kuningatar, tänä talvena.
Jolloin latuja kuljit iltaan hämärään.
Hän oli kuningatar kateellisten katseiden.
Jokainen hänet tunsi, häneen samistuu"
Annu on uusi tuntureiden kuningatar, tuo lumen ja kinosten valtiatar jota kaikki muut skimpaajat katselevat kateudesta vihreänä. Tuo lunta niin kevyesti viuhkivaa taituria, johon niin helposti samaistuu.
Hississä matkalla ylös, kaikki aistit valppaina, kohta se tapahtuu.Täydellinen keskittyminen tulevaan suoritukseen.
Viimeinen kuva ennen ensimmäistä laskua, riemulla ei ole rajoja
Upeat maisemat, auringonpaiste ja jylhä tunturi saavat veren virtaamaan nopeammin, syke nousee, kädet hikoilevat eikä mikään voi estää lähes Poutiaisen tasolle yltävää snoukkaajaa kiihdyttävän vauhtia kohti ensimmäistä laskua. Vauhti kiihtyy, viima käy kasvoille, tätä on odotettu, tätä on kaivattu.
Kuinka sitten kävikään?
Polvet viikon kipeänä kuuden tunnin auraamisesta, häntäluu turtana sadoista kaatumisista, hermot riekaleina ja itsetunto heitetty romukoppaan. Muiden jatkaessa skimpaamista, tämä nainen keskittyi oleelliseen.
Siinä istuessani keräämässä itsetuntoni rippeitä ja nauttiessani ansaitsemastani kahvikupposesta, olalleni koputettiin ja nuori mies kysyi, että saako häiritä. No ilman muuta. Poika ojensi lomakkeen ja pyysi palautetta Pyhän palveluista. Kun vittuilulla ei ole mitään rajaa, niin viimeistään tässä vaiheessa olisin voinut tehdä pesän karhun koloon.
Kuulun siis nykyään kategoriaan alle 50 vuotiaat elämän parhaat vuodet ohittaneisiin, eläkeikää lähestyviin vaihdevuosiongelmaisiin. Voi hevon *erse :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti